http://sue84.blogspot.com

Olette varmaan ihmetelleet, onko elämä pesäpöntössämme jo rauhoittunut ja tasaantunut, koska piipitystäni ei ole aikoihin kuultu? Noh, kevät on muuttolintujen aikaa...haluankin kertoa teille pienen iltasadun. Joka on totta. Tavallaan. Ehkä. No paskanmarjat. Kävi ilmi, että joku vieras töyhtöhyyppä oli viserrellyt laulurastaan perään kaupungilla jo pidempään. Tämähän toki oli vannonut vuosikaudet joka päivä, että uutta koirasta ei pesäkoloon tulisi, olihan niistä ennenkin ollut pelkkää riesaa... Niinpä kaikkien yllätykseksi muutamien päivien kuluttua töyhtöhyyppä onnellisena kiehnäsi jo laulurastaan pesän pahnoilla. "Herranjumaleissön!", huudahtivat kaikki pihapiirin linnut. Laulurastas oli rakastunut! Eipä kuulunut enää tauotonta laulua, ei remakkaa räkätystä, eikä laulurastas enää myllertänyt pyrstö pystyssä harakkamaiseen tapaansa roskapöntöillä ennen kukonlaulua... koko pesäpuu huokaisi onnesta ymmyrkäisenä. Rauha oli laskeutunut pihapiiriin, kaikki muutkin linnut olivat s

Puhekiellon vaikutus meikäläiseen on nähtävästi huolestuttava. Pahoittelen. Kestin lähes kymmenen tuntia avautumatta jotenkin. Tämä kirjallinen pikku purkaus olkoon vahvistus siitä, miten surkean itsekurin omaan. Ei siis ihme, että olen laihdutuskuurilla 24/7, mutta vaatteet vaan kiristää entisestään. Vitutus nro 1. Preludi. Viikko sitten tää iki-ihana flunssan poikanen päätti tulla ravisuttamaan pientä maailmaani. Tiistai-aamuna härkäviikkoni palkittiin, edessä viisi vapaapäivää! Tosin huonoon saumaan: käyttöjärjestelmä vaihtui, ja olisin viikon poissaolon jälkeen varmaan sormi nenässä. Ja sitten tämä. Nyt ollaan vapaapäivien lisäksi sitten puolitoista viikkoa pois kehistä, tai kaksi viikkoa, jos ajatellaan klo 7 ja 22 välissä tehtäviä päivävuoroja. Niin, että vituttaako? Vitutus nro 2. Todellisuus iskee. Hakkasin päätä seinään jo lauantaina illalla, kun huomasin ja annoin viimein itsenikin ymmärtää, että nyt se ääni meni sitten lopullisesti. Ensinnäkin, sairaslomasta ei saa i