Riippuvuuksia. Osa 2.
Olen aiemminkin tullut kaapista ulos ryminällä naama edellä lattiaan kaikkine ongelmineni. Teen sen tässä taas lähinnä siksi, etten jäisi kiinni nolosti housut kintuissa. Olen nimittäin sitä ihmistyyppiä, jolle riippuvuus kehittyy kaikkeen ja salamannopeasti. Paitsi liikuntaan. Valitettavasti. Se ei ole niskassani 24/7, se tulla tupsahtelee esiin aina silloin tällöin. Tietyntyyppiset tilanteet, sattumat ja vastoinkäymiset laukaisevat suoranaisen kierteen. Riippuvuus syvenee ajan mittaan ja tuo lopulta mukanaan ihmissuhde- ja taloudellisia ongelmia. Sitten sitä ei voikaan enää peitellä, vaikka itse niin kuvittelee. Mitä helpommin se riippuvuutta aiheuttava tuote on saatavissa, sitä vaikeammaksi sen vastustaminen tulee. Ja lisää on pakko saada, koko ajan ja enemmän kerralla. Toisinaan uskoo, että jos ihan vähän... se on täydellinen itsepetos. Tilaisuus tekee varkaan. Aluksi olin hirvittävän kriittinen. Sen piti olla juuri tiettyä laatua, ja laadustahan saa maksaa. Kaikki lähti pien