Keväistä havainnointia (paskapuhetta)!
Jälleen on koittanut se aika vuodesta, kun lumet ovat sulaneet, ja katujen kulkija saa todeta kirjaimellisesti kantapään kautta, että kevätkääryleitä löytyy nyt jostain ihan muualta, kuin Citymarketin pakastealtaista. Ruotsissa Aftonbladetin (muistaakseni) uutinen kertoi, että koiranläjien omistajat saadaan jäljitetyksi dna:n avulla. Olin riemuissani. Aivan mahtavaa, oikeutta meille koirattomille siijaiskärsijöille! Ja sitten se helvetti vieköön olikin aprillipila... Mikä saa koiranomistajat ajattelemaan, että lumisateessa ei pikku Fifin jätöksiä tarvitse kerätä? Katoavathan ne hetkiseksi, mutta aikojen saatossa on jo todettu, että rikokset paljastuvat aina aikanaan. Koirantuoksu leijailee auringonpaisteessa. Jopa houkuttaa lähtemään kävelylle. Kengät ja matot ovat täynnä sitä saastaa, kun pääset (jos pääset) kotiin saakka. Etenkin iltahämärässä saa olla todella tarkkana taiteillessaan kotiin läpi miinakentän. Eikö tällaiseen ongelmaan kukaan keksi ratkaisua? Ympäristöongelmat puhuttav