http://sue84.blogspot.com

Ryhdyin eilen myös ruokakriitikoksi tässä kaiken muun ohella. Viime kauppareissu meni nähtävästi vähän alle riman, ja illan gourmet-aterian jäljiltä sieluuni jäi lähtemättömät arvet. Ostin nimittäin lempparituotteen sijaan hetkellisessä mielenhäiriössä Mummon Muusia. Katsoin tarkasti valmistusohjeet ja toimin tasan tarkkaan ohjeen mukaan. Ihmettelin jo vedenkeittovaiheessa paketin takakannesta silmille hyppäävää lausetta: "lisää halutessasi suolaa ja muita mausteita". Mitä mausteita muusiin yleensä laitetaan? Paprikajauhetta? Chiliä? Kanelia? Tuo lause kaihersi mieltä, kun sekoittelin muusijauhetta veteen. Vaniljasokeria? Viiden minuutin odottelun jälkeen kävin kattilaan kiinni ja vispilä kädessä olin valmis syöksymään herkun kimppuun. Mitä helvettiä? Herkullinen ja tyylipuhdas paskan aromi tulvahti nenään kannen raosta. Seos näytti ja tuntui tapettiliisteriltä. Suositeltu vispaaminen ei tehnyt koostumukselle mitään. Itseasiassa haju oli niin ällöttävä, etten viitsinyt kauaa

Käytiin eilen Helsinskissä shoppailutrippailulla. Etäisyys peiton alta junan penkkiin oli muuten 50 minuuttia, mikä kolmen yövuoron jälkeen neljän tunnin unilla oli vallan loistava suoritus. Tältä unikeolta taisi olla oma ennätys. Mutta asiaan. Rautatieasemalla siellä eteläisimmässä pisteessähän ei saa enää tupakoida. Joku pälli on keksinyt loistoidean, savuton rautatieasema, whipii! Kävihän se tietysti vituttamaan. Kaisaniemeen junan himmaillessa muistettiin asiasta jo junassa kuuluttaa, että saavumme savuttomalle vyöhykkeelle, kiitos huomaavaisuudestanne. Jasså. Jokainen palkki ja mainostaulu oli teipattu täyteen kylttejä, missä röyhyke oli vedetty yli punaisella poikkiviivalla. Tekstitaulut aseman sisällä ja jatkuva asiasta kuuluttaminen sekä suomeksi, ruotsiksi, että englanniksi muistuttivat, että tupakointi tekee sinusta suuren maailman rikollisen. Toitotuksesta ei voinut välttyä. Moiseen oli päädytty kuulemma sen vuoksi, että savu jää kiertämään laiturialueen katokseen ja saastut

Olo oli sateenvarjon kanssa kuin Maija Poppasella, paitsi ettei ollut pienintäkään intressiä opetella lentämään. Ei ainakaan tänään. Harkitsin jo soittamista töihin: "En mä pääse tänään tuleen. Oikeesti. En pääse. Kyllä mä yritin vyöryä katua alas, mutta tuuli piti mua vaan paikallaan". Silmät sikkurallaan harrastin vain epätoivoista unissakävelyä. Ai kuinka niin? Kaikki alkoi myöhäisillasta, kun hiivin töistä kotiin. Kello oli yöllä 0:40, kun yläkerran asunnossa vedeltiin urakalla vessaa, hypättiin narua ja leikittiin hippaa, lauma pikku elefantteja oli siis saanut valvoa mummolassa vähän liian pitkään sokerin voimalla. Tuijotin siis sängyssä pimeässä kattoon ja mietin kumpi tapahtuisi ensin, tippuuko katto niskaan ja muutama kotimainen miniterroristi siinä samassa, vai ehtisikö herätyskello piristä ennenkuin ehdin ummistaa silmiäni edes tunniksi. Melkein sammahdin. Havahduin Suuren Syysmyrskyn saapumiseen. Riippumattoa ei ollut köytetty kiinni, ja täkki tuulettumassa

Talven kolkutellessa vähitellen jo viileän viiman myötä huomasin olevani erittäin pahasti addiktoitunut. Työpaikan ilmastointi havahdutti minut pari päivää sitten karmeaan todellisuuteen, ja päätinkin nyt astua julkisesti syyllisyyden ja häpeän kaapista. Tarkoitan vakavaa riippuvuutta, ja sekä toivon, että myös uskon tällä kirjelmälläni tavoittavani hengenheimolaisia ja kanssataistelijoita. En halua pelotella enkä liiemmin säikytellä ketään, mutta seuraava tarinani saattaa järkyttää lapsia ja herkempiä lukijoita. Pyydän siis vakavasti harkitsemaan, onko nyt aika sulkea silmät tai poistua välittömästi blogistani. Toisaalta saatan antaa jollekulle pienen toivonkipinän, meitä on muitakin, ja tulemme vielä nousemaan syvästä riippuvuuksien suosta. Ensimmäinen askeleeni olkoon siis tämä, tunnustan, että ongelma on olemassa. En vastaa seurauksista, mikäli saan aiheutettua tahtomattani jollekin syviä traumoja. Kyseisenä todellisuuteen heräämisen päivänä olin sipsutellut aivan normaalisti töihi

Syksyn pimeys on päättynyt, viaton valkoinen untuvapeite on verhonnut viime yön aikana kuraisen mustan maan... Lumi. :D Jippii! Potkaisipa samalla kertaheitolla ranteidenviiltelyolon (joulu)kuuseen. Nyt pääsee viskomaan lumppareita, löytämään itsestään sisäisen lapsen/arkkitehdin ja väkertämään upeita lumilinnoja. Kirpeää pakkaspäivää tervehtii auringonnousu kuuraisten koivunoksien lomasta. Ihanaa! Ja vitut. Joka aamu saa herätä ainakin tuntia aikaisemmin, että ehtii töihin. Siihen aikaan ei paljon auringonnousuista voi haaveillakaan. Ehtii nähdä kuun, jos sitäkään. Hilpaiset eteiseen noutamaan aamulehteä - onnellisena siitä, että asut kerrostalossa, eipä tarvitse lähteä rymyämään hankeen sadan metrin päähän lehteä laatikosta hakemaan. Harot tyhjää kynnysmattoa. Aamulehden jakaja on luultavimmin hukkunut lumeen, koska tähän aikaan lehti on aina jo odotellut sinua lattialla. What-the-heck, ehdithän lukemaan sen töissä. Pistät aamusumpin porisemaan ja kiskot takin niskaan, aamutupakille

Mieheni tuossa pari päivää sitten ihmetteli keskusteluasteella olevaa tupakkalain uudistusta, jonka mukaan nuuska ollaan kieltämässä täysin ja myös lakupiiput hävittämässä kauppojen hyllyltä. Jälkimmäiseen perusteluna, että lapsille luodaan Kipparin piipulla positiivista mielikuvaa tupakoinnista, mikä on ehdottomasti kitkettävä. Miten pitkälle idiotismi pystyy kehittymään Arkadianmäellä? Sitä kauhulla odotamme. Haluaisin valaista maamme päättäjiä ehdollistumisen myönteisistä vaikutuksista. Psykologian tohtorit, tulkaa piiloistanne ja havahduttakaa meidät todellisuuteen! Lakupiippuja ei missään nimessä pitäisi kieltää, sillä lapsukaisia kiehtoo kaikki kielletty. Ehdottaisinkin, että lakupiipuista tehtäisiin ihan karmean makuisia. Silloin kaikki ostaisivat niitä kerran, ehkä pari, ja toteaisivat sitten: "onpa Kipparin piippu pahaa - Marlboro on varmaan sitten ihan Saatanasta!" Lakupötkäleen uuden aisteja hivelevän koostumuksen voisivat kehittää ne tuotekehittelyinsinöörit, jotk

Maanantaina palasin pikkujoulujen jälkeen yöksi töihin ihmeissäni, sillä en ollut päivän aikana päätynyt Laattapiste Collectionin näyttelyyn. Vaan johan onni kääntyi, epämääräinen olotila klo 02: kuumetta 38,5. Melkein rupesin hätäilemään, kunnes tajusin työvuorolistaa tuijottaessani, etten saisi ketään paikalle heti. Iltapäivällä vääntäydyin sängystä ja soitin työterveyteen, ja sinne heti. Tuomio: kolme päivää pakkolepoa ja vedettävä överit oman mieltymyksen mukaan joko Ibumaxilla tai Panadolilla. Kotona nakersin vähän ruokaa ja siihen päättyvätkin muistikuvat tiistaista. 28 hours later Keskiviikkoaamuna mittari piipitteli iloisesti 39 asteen kohdalla. Eikä vain minulla. 28 tuntia oli kulunut siitä, kun havaitsin välttämättömissä olevan. Tilanne alkoi muuttua, ja iltapäivään mennessä selvisi, että molemmat leffoista 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin, ovatkin jatko-osia. On olemassa, kadoksissa tosin, näiden edeltäjä, 28 tuntia myöhemmin, ja se on tositapahtumiin perustuva do

Viimeaikainen angstaamiseni on keskittynyt lähinnä ärhäkästi levinneeseen zombieräkätautiin, joten mikään maailmalla tapahtunut ei ole voinut vyöryttää isompaa kiveä sydämelleni, mutta nyt, edelleen tuon kirotun flunssan kourissa, kykenin sentään jo tarttumaan yhteen joulunjälkeiseen epäkohtaan Nessujen sijasta. Tuotteitaan myyvät, verenhimoiset markkinoijat ovat jälleen iskeneet Akilleen kantapäähän, joulun jälkeen vaa´alla käyneisiin hyllyviin hermoraunioihin. Maikkarin Keventäjät tuputtavat salaattia mainostauoilla jääkaapille aikovien sohvaperunoiden lautasille. Liity nyt! Pääset alkuun jo puoleen hintaan! Puhumattakaan, paljonko kyseinen huijariryhmittymä huutaa kanavan nettisivuilla. Painonvartijat ovat aloittaneet tammikuun kamppiksensa huomattavasti hillitymmin. Ei kai niiden tarvitse, niillä on varmasti jokavuotinen kanta-asiakasjoukko jo valmiina... Ruokavihjeissä ja ruokatuotteiden mainonnassa, puhutaan nyt sitten ravintoloitsijoista tai ihan perus-ruokakauppojen ilmoituksis