Lintubongarin päiväkirja

Olette varmaan ihmetelleet, onko elämä pesäpöntössämme jo rauhoittunut ja tasaantunut, koska piipitystäni ei ole aikoihin kuultu? Noh, kevät on muuttolintujen aikaa...haluankin kertoa teille pienen iltasadun. Joka on totta. Tavallaan. Ehkä. No paskanmarjat.

Kävi ilmi, että joku vieras töyhtöhyyppä oli viserrellyt laulurastaan perään kaupungilla jo pidempään. Tämähän toki oli vannonut vuosikaudet joka päivä, että uutta koirasta ei pesäkoloon tulisi, olihan niistä ennenkin ollut pelkkää riesaa... Niinpä kaikkien yllätykseksi muutamien päivien kuluttua töyhtöhyyppä onnellisena kiehnäsi jo laulurastaan pesän pahnoilla. "Herranjumaleissön!", huudahtivat kaikki pihapiirin linnut. Laulurastas oli rakastunut!

Eipä kuulunut enää tauotonta laulua, ei remakkaa räkätystä, eikä laulurastas enää myllertänyt pyrstö pystyssä harakkamaiseen tapaansa roskapöntöillä ennen kukonlaulua... koko pesäpuu huokaisi onnesta ymmyrkäisenä. Rauha oli laskeutunut pihapiiriin, kaikki muutkin linnut olivat silminnähden tyytyväisiä pienen yhteisönsä elämään.

Lintuyhteisön rauhanomaisuus, ilo ja vieno liverrys kesti parisen viikkoa. Eräänä päivänä laulurastas luuti töyhtöhyypän pesästään hurjasti räkättäen ja tätä syyttävästi haukkuen. Kaikki havahtuivat ja tajusivat, että nyt on palaaminen taas rankkaan arkeen, jota hallitsi epävireinen,
mutta varsin vahvatulkintainen laulu, yleinen viserrys, mellastus ja hullunmyllyn myllerrys.

Töyhtöhyyppä oli loukattu. Se oli kevään korvilla ajettu uudesta pesästään takaisin maailmalle, ilman paikkaa, minne mennä. Niinpä töyhtöhyyppä lennähti Kyttälän perukoille ja lauloi kaiken, mitä mielestään oli tapahtunut. Laulurastas viis veisasi moisesta ja kajautti ilmoille taistelulaulunsa töyhtöhyypän tekosia vastaan. Se myös epäili, josko töyhtöhyyppä olisi totta visertänyt, ehkä kovastikin valheita piipertänyt, omat sulkansa vain noin säilyttääkseen. Epäilipä myös, että töyhtöhyyppä olisi sulkiaan pyörähdellyt muilla nartuilla sukimassa...

Ja niin rikkoutui raa´asti pihapiirin rauha. Vaan kylläpä kohahti naapuripöntössä ehtoolla: olisiko tuo töyhtöhyypän takaisin ottanut, anteeksi antanut, rakkauden suuressa hurmassa? Sitä pesäpuussa ihmetellään ja jännityksellä odotellaan - mahtaako illansuussa, auringon laskiessa mailleen - vielä sovinnon sumuverho kietoutua pesäpuun oksille...?

Hyvää yötä.

Lintujen lajit muutettu todellisten lajien suojaamiseksi.