Äänenkäyttökielto ja sen sivuvaikutukset

Puhekiellon vaikutus meikäläiseen on nähtävästi huolestuttava. Pahoittelen. Kestin lähes kymmenen tuntia avautumatta jotenkin. Tämä kirjallinen pikku purkaus olkoon vahvistus siitä, miten surkean itsekurin omaan. Ei siis ihme, että olen laihdutuskuurilla 24/7, mutta vaatteet vaan kiristää entisestään.

Vitutus nro 1. Preludi.
Viikko sitten tää iki-ihana flunssan poikanen päätti tulla ravisuttamaan pientä maailmaani. Tiistai-aamuna härkäviikkoni palkittiin, edessä viisi vapaapäivää! Tosin huonoon saumaan: käyttöjärjestelmä vaihtui, ja olisin viikon poissaolon jälkeen varmaan sormi nenässä. Ja sitten tämä. Nyt ollaan vapaapäivien lisäksi sitten puolitoista viikkoa pois kehistä, tai kaksi viikkoa, jos ajatellaan klo 7 ja 22 välissä tehtäviä päivävuoroja. Niin, että vituttaako?

Vitutus nro 2. Todellisuus iskee.
Hakkasin päätä seinään jo lauantaina illalla, kun huomasin ja annoin viimein itsenikin ymmärtää, että nyt se ääni meni sitten lopullisesti. Ensinnäkin, sairaslomasta ei saa ilmoittaa tekstiviestillä eikä sähköpostilla. No mitä vittua! Millä sitten? Savumerkeilläkö? Kurkku on tulessa kyllä, mutta savua sieltä ei ainakaan vielä nouse. Eikä mene ihan hirveästi muuten alaspäinkään. Miettikäähän päättäjät tätä sitten ensi kerralla, kun siinä helvetin fiksussa sairastusohjeistustyöryhmässänne siellä jossain hemmetissä kokoonnutte. Ääliöt. Perkele.

Vitutus nro 3. Kun ei vaan huvita.
Työterveysasema on viikonloppuisin kiinni. Juu, mutta kyseinen kurkkukipuflunssani on ilmeisesti pissis eli niin aivoton blondi, ettei näytä sitä ymmärtäneen. Sain tänä aamuna vielä vahvistuksen siihen, ettei ko. palveluntuottajan viikonloppupäivystys edes tuhlaa kallista aikaansa poissaolotodistuksien laatimiseen. No mikäs siinä, niin. Ihan kuin mä kieltäytyisin sunnuntai-iltaisin vastaamaan töissä puhelimeen, koska tiskille voi tulla sillävälin joku! Tai jos palomiehet kököttäis asemalla sunnuntaina, mutta eivät vaivautuisi lähtemään hälytykseen, koska voi tapahtua jotain kiireellisempääkin? Niin, vaikka jos paloasema yhtäkkiä syttyisi! Mahtaa olla hurjat käyttöasteet viikonloppuisin.

Vitutus nro 4. Ja kaksi randomia jipii-huutoa välikevennykseksi.
Sain ajan suoraan kävelemällä tiskille - 25 minuutin päästä. Yllätyksekseni pääsinkin jo varttia aikaisemmin. Lapsuusajan terveyskartoitus tuli ainakin tehtyä. Onko leikattu nielurisat? Ei. Monokkelikikkelinukleoosi? voi olla, että kuulin väärin, mikä vittu? Pusutauti, jaa, juu ei. Astma? Rasitusvastaavaa epäilty, ei todettu. Angiina? Ei. Keuhkotauteja? Vedä listasta syöpä yli, kaikki muut on jo vähintään kerran kokeiltu... Kurkkukipuni on toki tehnyt minulle suuren palveluksen, en ole pystynyt kunnolla syömään viikkoon. Tulos: ei mitään ärtymistä havaittavissa. On se jännä. Otetaanpa sitten parit labrat, jos uhri vaan onnistuu löytämään perille. On meinaan semmonen kompleksi. Seikkailet yksin ympäri korttelia kaikenlaisia sokkeloita ja kellarikäytäviä ja yrität näyttää vastaantulijoille siltä, että tiedät, mitä olet tekemässä ja mihin menemässä. Mutta kun, vittu, et todellakaan tiedä. Pääsiskö Ennätystehtaan kirjoihin, jos menettäisi mielenterveytensä yksityissairaalassa viidessä minuutissa?

Vitutus nro 5. Labrajonotus. Ja keppi.
Labrajonotus on aina ihan perseestä. Kakarana on tullut istuskeltua kolmen kunnan laboratorioiden odotushuoneissa, ja täälläkin muutamaan otteeseen. Kyseisessä paikassa ei tunneta jonotuslappuja tms, pitää itse taistella oman vuoronsa eteen. Varovasti oven takaa huikattiin: "kukas oli seuraavaksi?" Käärin hihaa jo kovaa vauhtia, verikokeet on helpoimmasta päästä. Olin jo varautunut siihen 7-8 putkilon luovutukseen, mutta en osannut odottaa mitään niin kamalaa... Päätä taaksepäin, sano "aaa"... hetkinen! Sain sen hiton puisen paistinlastan nieluuni jo terveydenhoitajalta? Ei, nyt otetaan näyte. Tai tarkemmin kaksi. Ensiksi suuhun tungetaan paistinlasta ja sen lisäksi se keppi, millä telkkarissa gladiaattorit huitovat toisiaan jalustalta. Jotkut ehkä vanupuikoksi kutsuisivat, mutta tämä vanupuikko oli kyllä vetänyt steroideja. Jotain rajaa. 2000-luvulla ei mitään tuon kivuttomampaa muka ole keksitty?!!

Nyt sitten odotellaan vaan, jos tästä hengissä selviäisi. Ja jos tämä pseudoräkätauti todentaisi itsensä ihan oikealla lääketieteellisellä termillä. Jotain kokkeja vähän epäilivät. Ja ovat muuten parantaneet palveluaan viime kevään rokotuskeikoista ja muusta aiemmasta paskasta. Päivän paras oli huumorintajuinen laborantti. Olisi kuitenkin saanut unohtaa mainita, miten hänen vaimonsa äänenmenetys kestää aina 2-3 viikkoa, koska tämäkin käyttää ääntä työkseen - kuulemma ihan normaalia (voi paska!!!).

ps. rajallisen huumorintajun omaaville: ihme, jos selviydyitte tänne asti, mutta se kirjoitusvirhe kappaleessa 4 on kyllä muuten tiedossa...