Aurinkoinen kevätvitutus vol. 26
Sieltähän se saatana tuli taas, jo reilu kuukausi sitten, kun lumet alkoi sulaa. Niskaan rysähti vähintäänkin puolen kennelin verran keväistä yllätyspaskaa, kun ensimmäinen auringonpilkahdus tunki kämppään kuin mutsi kylään, mustista verhoista ja tiukkaan kiinni väännetyistä sälekaihtimista huolimatta. Ja siitähän se alamäki onkin oikein riehakkaasti jatkunut. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä ja olla niin saatanan positiivinen ja onnellinen. Ja vitut, sanon minä. Ei vähempää voisi edes pihalle meneminen kiinnostaa, kun kadut on täynnä hangonkekseinä taapertavia dementiahiihtäjiä (ei paljon talvella tai sadepäivinä muuten näitä himokuntoilijoita näy), ja joka askeleella saa varoa astumasta mämmiyllätyksiin, joista tulvahtaa nenuihin se mielettömän ihana ja raikas kevään tuoksu. Uusin vitsaus on lehtipuhaltimen käyttö. Taloyhtiöissä on huomattu, että niillä on tehokasta puhaltaa talven aikana kerääntyneet hiekat pois pihoista ja käytävistä. Mitä vittua! Eikö se riitä, että niit