Kuulumisia.
Hohoho, jopas on vuosi jos toinenkin vierähtänyt. Vitutushan ei sinänsä ole kadonnut. Muuton jälkeen kaikki oli ihan ok, vuosi on asuttu täällä, mutta nyt vastapäiseen asuntoon on muuttanut lapsiperhe, joilla on tuttavaperhe toisessa rapussa. Kakarat juoksee päivästä toiseen aamusta iltaan tauotta näiden kahden asunnon väliä kamalalla metelillä rapussa ja tietenkään ei ole avaimia, niin siitä seuraa myös helvetillinen ovikellonsoittoralli käytävässä huutamisen ja ovien paiskomisen lisäksi. Olen harkinnut virittää rappukäytävän kaiteisiin siimaa. Ja sitten odottaa kameran kanssa. Tai avata ovi pesäpallomailaa kapeaan porraskäytävään tuupaten juuri sopivalla hetkellä. Täällähän on tosiaan vain kolme asuntoa per kerros. Ja onhan täälläkin kyylä. Luojankiitos toisessa päässä taloa. Mutta harrastukset on samat: heippalappuja ja roskisten tonkimista. Itseasiassa tää on vielä aktiivisempi viimeksi mainitulla saralla. Laitoin ruokaa keittiössä, istuin siinä pöydän ääressä, mistä on suora