Jotain sieltä Twilight zonelta tullutta tavaraa.

Maanantaina palasin pikkujoulujen jälkeen yöksi töihin ihmeissäni, sillä en ollut päivän aikana päätynyt Laattapiste Collectionin näyttelyyn. Vaan johan onni kääntyi, epämääräinen olotila klo 02: kuumetta 38,5. Melkein rupesin hätäilemään, kunnes tajusin työvuorolistaa tuijottaessani, etten saisi ketään paikalle heti.

Iltapäivällä vääntäydyin sängystä ja soitin työterveyteen, ja sinne heti. Tuomio: kolme päivää pakkolepoa ja vedettävä överit oman mieltymyksen mukaan joko Ibumaxilla tai Panadolilla. Kotona nakersin vähän ruokaa ja siihen päättyvätkin muistikuvat tiistaista.

28 hours later

Keskiviikkoaamuna mittari piipitteli iloisesti 39 asteen kohdalla. Eikä vain minulla. 28 tuntia oli kulunut siitä, kun havaitsin välttämättömissä olevan. Tilanne alkoi muuttua, ja iltapäivään mennessä selvisi, että molemmat leffoista 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin, ovatkin jatko-osia. On olemassa, kadoksissa tosin, näiden edeltäjä, 28 tuntia myöhemmin, ja se on tositapahtumiin perustuva dokumentti…

Sen jälkeen, kun olin viimeisen kerran saanut testattua ruumiinlämpöni, se oli 39,5c ja vielä nousussa. Tärinä vaihtui piakkoin krampeiksi, silmät muuttuivat punaisiksi ja valonariksi, katse oli hapuileva mutta läpitunkeva, hiukset takussa ja sekaisin. Sohvan pohjalla mieheni kanssa kommunikointi vajosi epämääräiseksi örinäksi ja korinaksi (kiitos pitkän suhteen, ymmärsimme kyllä hyvin toisiamme). Suurin hupi syntyi siitä, kun toinen koetti kääntää kylkeä tai tehdä jotain extremeä, esimerkiksi yrittää nousta ylös ja liikkumista; tuloksena hoippuvaa katkokävelyä. Kyttäily alkoi, milloin toiselta lähtee taju (kumpikaan ei ollut syönyt mitään koko päivänä). Lisäksi minä valitettavasti vielä olen tunnettu kuumeessa sekoilemisestani. Harkitsin jo kahlita itseni sohvanpäätyyn käsiraudoilla, etten löytäisi itseäni aamulla alasti pihan lipputangosta leikkimästä merirosvotarta tai kylppärin nurkasta ranteet auki vieressäni mandariini.
Ei varmaan kuitenkaan tarvinne selventää, että kirjoitan juuri nyt tätä.

Lokikirjan kuudes päivä: lauantai. Toinen kuumeeton päivä. Edelleen ihan vitun pihalla. Päänsärky, silmänpohjien irrationaaliset kiputilat päätä käännettäessä, keuhkonpalasten ulos pyrkiminen ja verensokerin epätasapaino vie loputkin kyseenalaistetusta mielenterveydestäni. Lueskelen tässä muuten samalla niiden vetämieni Ibumaxien haittavaikutuksia: “…sekavuutta, painajaisia, havaintohäiriöitä, harha-aistimuksia, vaino-harhaisuushäiriöitä, veren valkosolujen katoa (johon liittyy epäselvää kuumeilua, flunssan kaltaisia oireita ja kurkkukipua), näön hämärrystä ja sarveiskalvomuutoksia, valoyliherkkyyttä…” Hei, mitä vittua? Kuumetta, kurkkukipua, valkosolukatoa!?! Tämä on salaliitto, soittakaa Jack Bauerille! Työterveyshuolto ja lääketeollisuus vainoavat pientä ihmistä, boikotoikaa särkylääkkeitä ja pelastakaa itsenne vielä kun voitte!!!