Ajattele positiivisesti ja voi hyvin! :)
Kuningasajatus tuli taas jostain esille. Syksy tulee ja kaikkia vituttaa. Mutta elämä on sitä mitä siitä itse haluaa tehdä - siis positiivista ajattelua vaan ja taas elämä hymyilee! Ajattelin kokeilla.
Jos nyt sattuu olemaan niin, että oma työpaikka vituttaa, niin ainahan voi ajatella niitä raukkoja, jotka lamaa hyväksikäyttäen on irtisanottu. Ja nakertavat nyt näkkäriä ja maalia kotinsa seinistä. Että näin. Tulee siis iloita siitä, että saa olla paskassa työpaikassa tai ylipäänsä tehdä vituttavaa duunia.
Kotona puolestaan olen ihan helvetin iloinen remontoimattomasta kämpästä ja laiskasta eläköityneestä taloyhtiöstä. Monellahan ei ole enää varaa edes maksella asuntolainojaan, jos vielä palataan edelliseen. Jos sattuu asumaan vuokralla, kuten minä onnellinen, niin iloitsen suuresti siitä, etten ole ainakaan velkavankeudessa. Tai jotain.
Olen myös suuresti kiitollinen tästä vitunmoisesta flunssasta ja surkeasta olosta. Vähät siitä, että olo on voimaton, ihmiset tuijottelevat epäluuloisesti joka paikassa, kiertelevät ja karttelevat, ja tällä määrällä käytettyjä nessuja voisi rakentaa pilvilinnoja. Hienointa on ehkä kuitenkin se, että moinen tauti päätti iskeä viime viikon 3 vapaapäivästä heti ensimmäisenä, joten ei edes tarvinnut hakea sairaslomaa. Kaikki vapaapäivät menivät iloisesti ihmetellessä, kuinka paljon ihminen kykenee yskimään oksentamatta verta ja pohdiskelemalla, että mistä tätä räkää oikein tulee. Sitten kun oli jo parempi olo, sainkin palata taas takaisin työelämään. Jippii.
Pakollinen lisäys: eipä onneksi ole kuitenkaan sikainfluenssaa, siihenhän tämmöinen riskiryhmään kuuluva 20+ rääpälekeuhkoinen raasu saattaisi kuulemma jopa kuolla. Niin että kyllähän minua oikein onni potkaisi!
Naapurin täti on tuossa pitänyt taistelumaratonia miesystävänsä kanssa toista viikkoa: 48 tuntia putkeen huutoa ja ovien pauketta. Rääkymistä myöhään yöhön ja niin sanottua musiikkia heti kukonlaulun aikaan. Kyllä vetää suupieliä ylöspäin, oma parisuhde tuntuu olevan erittäin terveellä ja vakaalla pohjalla. Sitäpaitsi luin juuri jostain, että liian pitkät yöunet aiheuttavat terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Olen siis kiitollinen, että saan nukkua vain sopivan lyhyitä yönokosia työpäivieni välillä.
Makuuhuoneemme muututtua kuntosaliksi olen viihtynyt siellä nykyisin hurjan paljon vaihtelevista syistä. Iltapäivälehden terveyspalsta hehkutti, että jonkun tutkimuksen mukaan paksut reidet ovat terveydelle edullisemmat kuin hoikat sellaiset. No kiva. Voi helkkari sentään. Juuri kun pääsin kerrankin vauhtiin.... taidan lopettaa kuntoilun, että pysyn terveempänä ja onnellisempana.
Kaikesta tästä riemastuneena sitten klikkailinkin itseni Yleisradion nettisivuille, sieltä löytyi kiintoisa hyvinvointiosio, sehän on kovin trendikästä - hyvinvointia ja positiivista ajattelua kansalle. Tein kotona aiemmin saamani palautteen kannustamana ihan vain huvikseni elämänilotestin: tulos 23/30. Juu, se kuulosti tosi mahtavalta! Tulossivulle saakka päästyäni fiilis ehkä ihan pikkuisen muuttui. Masentuneisuuden riskirajaksi oli pisteytetty 12. Mitä enemmän pisteitä, sitä syvempi masennus. No mutta...olisinhan toki voinut saada vielä 7 pistettä enemmänkin....?
Jos nyt sattuu olemaan niin, että oma työpaikka vituttaa, niin ainahan voi ajatella niitä raukkoja, jotka lamaa hyväksikäyttäen on irtisanottu. Ja nakertavat nyt näkkäriä ja maalia kotinsa seinistä. Että näin. Tulee siis iloita siitä, että saa olla paskassa työpaikassa tai ylipäänsä tehdä vituttavaa duunia.
Kotona puolestaan olen ihan helvetin iloinen remontoimattomasta kämpästä ja laiskasta eläköityneestä taloyhtiöstä. Monellahan ei ole enää varaa edes maksella asuntolainojaan, jos vielä palataan edelliseen. Jos sattuu asumaan vuokralla, kuten minä onnellinen, niin iloitsen suuresti siitä, etten ole ainakaan velkavankeudessa. Tai jotain.
Olen myös suuresti kiitollinen tästä vitunmoisesta flunssasta ja surkeasta olosta. Vähät siitä, että olo on voimaton, ihmiset tuijottelevat epäluuloisesti joka paikassa, kiertelevät ja karttelevat, ja tällä määrällä käytettyjä nessuja voisi rakentaa pilvilinnoja. Hienointa on ehkä kuitenkin se, että moinen tauti päätti iskeä viime viikon 3 vapaapäivästä heti ensimmäisenä, joten ei edes tarvinnut hakea sairaslomaa. Kaikki vapaapäivät menivät iloisesti ihmetellessä, kuinka paljon ihminen kykenee yskimään oksentamatta verta ja pohdiskelemalla, että mistä tätä räkää oikein tulee. Sitten kun oli jo parempi olo, sainkin palata taas takaisin työelämään. Jippii.
Pakollinen lisäys: eipä onneksi ole kuitenkaan sikainfluenssaa, siihenhän tämmöinen riskiryhmään kuuluva 20+ rääpälekeuhkoinen raasu saattaisi kuulemma jopa kuolla. Niin että kyllähän minua oikein onni potkaisi!
Naapurin täti on tuossa pitänyt taistelumaratonia miesystävänsä kanssa toista viikkoa: 48 tuntia putkeen huutoa ja ovien pauketta. Rääkymistä myöhään yöhön ja niin sanottua musiikkia heti kukonlaulun aikaan. Kyllä vetää suupieliä ylöspäin, oma parisuhde tuntuu olevan erittäin terveellä ja vakaalla pohjalla. Sitäpaitsi luin juuri jostain, että liian pitkät yöunet aiheuttavat terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Olen siis kiitollinen, että saan nukkua vain sopivan lyhyitä yönokosia työpäivieni välillä.
Makuuhuoneemme muututtua kuntosaliksi olen viihtynyt siellä nykyisin hurjan paljon vaihtelevista syistä. Iltapäivälehden terveyspalsta hehkutti, että jonkun tutkimuksen mukaan paksut reidet ovat terveydelle edullisemmat kuin hoikat sellaiset. No kiva. Voi helkkari sentään. Juuri kun pääsin kerrankin vauhtiin.... taidan lopettaa kuntoilun, että pysyn terveempänä ja onnellisempana.
Kaikesta tästä riemastuneena sitten klikkailinkin itseni Yleisradion nettisivuille, sieltä löytyi kiintoisa hyvinvointiosio, sehän on kovin trendikästä - hyvinvointia ja positiivista ajattelua kansalle. Tein kotona aiemmin saamani palautteen kannustamana ihan vain huvikseni elämänilotestin: tulos 23/30. Juu, se kuulosti tosi mahtavalta! Tulossivulle saakka päästyäni fiilis ehkä ihan pikkuisen muuttui. Masentuneisuuden riskirajaksi oli pisteytetty 12. Mitä enemmän pisteitä, sitä syvempi masennus. No mutta...olisinhan toki voinut saada vielä 7 pistettä enemmänkin....?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki palaute on aina tervetullutta,
mutta kiroiluani en vähennä. :D