Asiaan liittyen...antakaa nyt vittu mun nukkua!!!
Puhutaanpa vaihteeksi taas kerrostaloasumisen riemuista: kasa toisilleen tuntemattomia ihmisiä tuupataan Kymppitonnin kilpailijalaatikkoihin: päällekkäin, vierekkäin. Heidät erottaa muutama pahvinen väliseinä. Ikkunoista pihalta pääsee suoraan näkemään, mitä kukin on tekemässä. Oikein mukavaa yhteiseloa.
Kävipä tuossa varmaan puolisen vuotta sitten sellainen ihme, että vanhempani pysähtyivät kerrankin kuuntelemaan, kun puhuin vuokra-asumiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Meillähän homma menee niin, että elämänkokemus (lue: IKÄ ja VANHEMMUUS) on joka asiassa opiskelua ja kirjaviisautta edellä. Okei okei, en ole lakimies, mutta paremmin koulutettu kuin vanhempani. Kerrostaloasumisesta minulla on kohta 7 vuoden kokemus, heillä takanaan pari vuotta Hervannassa Tampereella 60-70-lukujen taitteessa, mutta tässähän tietysti se ikä ja vanhemmuus tekee sen, että minut kommentteineni voi ignorata suoralta kädeltä.
Vanhempani ryhtyivät useista varotuksista huolimatta vuokraisännöimään perintökämppää. Olin sitä mieltä, että heidän näkökohtansa toimintaan on vähintäänkin puutteellinen, mutta kyllähän nyt kaikki yli viiskymppiset pystyvät siihen, kun on sitä elämänkokemusta. Nyt vuokralainen oli sitten lopulta tusannut itselleen varoituksen taloyhtiöltä ja vuokraisännille tuli postissa muistutus lunastuspykälän olemassaolosta. Ensin oltiin kovasti sitä mieltä, että eihän taloyhtiö voi tehdä mitään, kun he omistavat sen asunnon. Piti vähän aikaa terävöittää, mikä lunastuspykälä oikeasti on, ja miten sitä voidaan käyttää lainopillisesti moisessa ongelmatapauksessa. Tuli ensimmäistä kertaa hiljaisuus. Nautin siitä.
Hiljaisuus. Niinpä. Omakohtaisia kokemuksia on myös isännöitsijän antamasta kirjallisesta varoituksesta, jossa alaotsikkona on "häiritsevä elämä". Ensimmäinen ja myöhemmin useammastakin talosta vastaava isännöitsijämme oli koulutukseltaan vastaanottovirkailija kuten minäkin. Työkokemusta nykyisestä työtehtävästä: nolla päivää ennen kyseistä pestiä. Kertooko jotain? Mainittakoon, että ammattinimike on nykyisin toiminnanjohtaja. Loppujen lopuksi järjestyksenpito talossa meni siihen, että oli lempparilapsilista ja musta lista. Yllättäen, isännöitsijä oli oven takana aina kun edes harkitsit pieraisevasi. Hienoa, että päästiin sieltä pois.
Elämänkokemusta on karttunut tässä kahden vuoden aikana kyllä jo niin paljon kerrostaloasumisesta, että hiukset alkaa vähitellen harmaantua ja putoilla pois. Häiritsevän elämän haluaisin kuitenkin jonkun määrittelemään minulle ihan face-2-face. Se kokemukseni mukaan on, jos bilettää viikonloppuisin. Sen sijaan määritelmä ei täyty, jos 7 päivää viikossa huudattaa musiikkia kello 7 ja 22 välillä muutaman tunnin tauoilla, huutaa pihalla kurkku suorana monta kertaa päivässä ja käyttäytyy muutenkin jatkuvasti korostetun kovaäänisesti, pyykkää päivittäin esim. mattoja ja lakanoita, vaikka taloyhtiössä on vedenkäyttöä pyydetty useaan otteeseen vähentämään. Niin, eihän siinä mitään lakia suoranaisesti rikota. Muuten vaan melutaan niin maan perkeleesti päivän valoisa aika. Kännykkällä kavereille soittaessa pitää huutaa, koska se on kätevämpää niin. Kaverin ei tarvitse rasittaa itseään lisäämällä voluumia. Lisäksi seinäkello ja helvetisti tuulikelloja, ettei vaan tarvitsisi missään vaiheessa päivää kuunnella hiljaisuutta.
Näin naapurina täytyy todeta, että luojan kiitos kyseisellä haittaeläimellä ei ole varaa eikä kiinnostusta ostaa autoa/moottoripyörää. Ottaisi varmaan niistäkin pakoputken pois. Eniten vituttaa kuitenkin se, että edellisessä taloyhtiössä kerran isännöitsijä tuli aamupäivällä komentamaan musiikkia hiljaisemmalle, koska talossa on "kolmivuorotyötä tekeviä henkilöitä". Olin niin huuli pyöreänä, etten saanut kommentoitua mitään. Jos olisin kyennyt, olisin ehkä ladannut takaisin, että jaa mun itseni lisäksi vai? Yleensäottaen olen sitä mieltä, että vuorotyöntekijöiden pitää vain oppia uuteen elämäänsä, kaupoissa ja pankissakin on käytävä juuri silloin, kun ne ovat auki, eikä ruveta vaatimaan, että ne muuttaisivat toimintatapaansa tällaisen häiriintyneen elämänmuodon mukaan, mitä elämme. Mutta jossain menee raja. Olen monta kertaa maininnut, että mun yövuoromäärillä olis ihan kiva nukkuakin välillä. Muistaahan se sen. On kiltisti vähän hiljempaa noin kaksi tuntia, kunnes Kari Tapio tulee. Tai joku tuttava kulkee kadulla ohi ja on ihan pakko mennä huutamaan pihalle/parvekkeelle/parvekkeen alle.
Eilen pistin pelin jälkeen päätä tyynyyn. Kello oli noin 24. Jostain tuli rakenteita pitkin selvästi klassista musiikkia. Minulla on epäilykseni. Saanut varmaan idean, että klassisella saa unen päästä kiinni, kun hiljaisuus ei auta. Päässäni pyöri vain kiinteistönvälittäjän sanat tämän asunnon näytössä: "Omistaja toivoo saavansa teistä pitkäaikaiset vuokralaiset". Ja naapurin sanat muuttopäivänä: "Tässä asunnossa on kyllä ollu niin monenlaista asukasta...ihmettelenkin, miten paljon juuri tässä minun seinänaapurissani on ollut vaihtuvuutta"... Voi vittu!!! Tulenko kertomaan, että MIKSI??!!!
Jos minulla olisi kaikki valta tässä maailmassa, niin...
Ihan ensimmäiseksi pakottaisin KAIKKI paikalliset isännöitsijät kokeilemaan kuukauden asumista tässä asunnossa. Sitä ennen ostaisin myös yläkerran naapurilleni uudet pingispallot ja pari hyppynarua lisää, niin lapsenlapset voisi yökylässä vielä vähän enemmän skabailla. Ja vastapäisen talon papparaisille uudet keittiöjakkarat ja tehokkaammat kiikarit. Ja pari katuharjaa, haravaa, lapiota ynnä muuta rekvisiittaa, minkä avulla on hyvä kyttäillä pihalla 24/7 tännepäin. Sitten voisin sitoa ainakin yhden tämän korttelin monesta eläkeläishäiriköstä tuoliin jeesusteipillä ja laittaa korvakuulokkeihin pauhaamaan repeatille viikoksi Depeche Moden Enjoy the silencen.
Kävipä tuossa varmaan puolisen vuotta sitten sellainen ihme, että vanhempani pysähtyivät kerrankin kuuntelemaan, kun puhuin vuokra-asumiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Meillähän homma menee niin, että elämänkokemus (lue: IKÄ ja VANHEMMUUS) on joka asiassa opiskelua ja kirjaviisautta edellä. Okei okei, en ole lakimies, mutta paremmin koulutettu kuin vanhempani. Kerrostaloasumisesta minulla on kohta 7 vuoden kokemus, heillä takanaan pari vuotta Hervannassa Tampereella 60-70-lukujen taitteessa, mutta tässähän tietysti se ikä ja vanhemmuus tekee sen, että minut kommentteineni voi ignorata suoralta kädeltä.
Vanhempani ryhtyivät useista varotuksista huolimatta vuokraisännöimään perintökämppää. Olin sitä mieltä, että heidän näkökohtansa toimintaan on vähintäänkin puutteellinen, mutta kyllähän nyt kaikki yli viiskymppiset pystyvät siihen, kun on sitä elämänkokemusta. Nyt vuokralainen oli sitten lopulta tusannut itselleen varoituksen taloyhtiöltä ja vuokraisännille tuli postissa muistutus lunastuspykälän olemassaolosta. Ensin oltiin kovasti sitä mieltä, että eihän taloyhtiö voi tehdä mitään, kun he omistavat sen asunnon. Piti vähän aikaa terävöittää, mikä lunastuspykälä oikeasti on, ja miten sitä voidaan käyttää lainopillisesti moisessa ongelmatapauksessa. Tuli ensimmäistä kertaa hiljaisuus. Nautin siitä.
Hiljaisuus. Niinpä. Omakohtaisia kokemuksia on myös isännöitsijän antamasta kirjallisesta varoituksesta, jossa alaotsikkona on "häiritsevä elämä". Ensimmäinen ja myöhemmin useammastakin talosta vastaava isännöitsijämme oli koulutukseltaan vastaanottovirkailija kuten minäkin. Työkokemusta nykyisestä työtehtävästä: nolla päivää ennen kyseistä pestiä. Kertooko jotain? Mainittakoon, että ammattinimike on nykyisin toiminnanjohtaja. Loppujen lopuksi järjestyksenpito talossa meni siihen, että oli lempparilapsilista ja musta lista. Yllättäen, isännöitsijä oli oven takana aina kun edes harkitsit pieraisevasi. Hienoa, että päästiin sieltä pois.
Elämänkokemusta on karttunut tässä kahden vuoden aikana kyllä jo niin paljon kerrostaloasumisesta, että hiukset alkaa vähitellen harmaantua ja putoilla pois. Häiritsevän elämän haluaisin kuitenkin jonkun määrittelemään minulle ihan face-2-face. Se kokemukseni mukaan on, jos bilettää viikonloppuisin. Sen sijaan määritelmä ei täyty, jos 7 päivää viikossa huudattaa musiikkia kello 7 ja 22 välillä muutaman tunnin tauoilla, huutaa pihalla kurkku suorana monta kertaa päivässä ja käyttäytyy muutenkin jatkuvasti korostetun kovaäänisesti, pyykkää päivittäin esim. mattoja ja lakanoita, vaikka taloyhtiössä on vedenkäyttöä pyydetty useaan otteeseen vähentämään. Niin, eihän siinä mitään lakia suoranaisesti rikota. Muuten vaan melutaan niin maan perkeleesti päivän valoisa aika. Kännykkällä kavereille soittaessa pitää huutaa, koska se on kätevämpää niin. Kaverin ei tarvitse rasittaa itseään lisäämällä voluumia. Lisäksi seinäkello ja helvetisti tuulikelloja, ettei vaan tarvitsisi missään vaiheessa päivää kuunnella hiljaisuutta.
Näin naapurina täytyy todeta, että luojan kiitos kyseisellä haittaeläimellä ei ole varaa eikä kiinnostusta ostaa autoa/moottoripyörää. Ottaisi varmaan niistäkin pakoputken pois. Eniten vituttaa kuitenkin se, että edellisessä taloyhtiössä kerran isännöitsijä tuli aamupäivällä komentamaan musiikkia hiljaisemmalle, koska talossa on "kolmivuorotyötä tekeviä henkilöitä". Olin niin huuli pyöreänä, etten saanut kommentoitua mitään. Jos olisin kyennyt, olisin ehkä ladannut takaisin, että jaa mun itseni lisäksi vai? Yleensäottaen olen sitä mieltä, että vuorotyöntekijöiden pitää vain oppia uuteen elämäänsä, kaupoissa ja pankissakin on käytävä juuri silloin, kun ne ovat auki, eikä ruveta vaatimaan, että ne muuttaisivat toimintatapaansa tällaisen häiriintyneen elämänmuodon mukaan, mitä elämme. Mutta jossain menee raja. Olen monta kertaa maininnut, että mun yövuoromäärillä olis ihan kiva nukkuakin välillä. Muistaahan se sen. On kiltisti vähän hiljempaa noin kaksi tuntia, kunnes Kari Tapio tulee. Tai joku tuttava kulkee kadulla ohi ja on ihan pakko mennä huutamaan pihalle/parvekkeelle/parvekkeen alle.
Eilen pistin pelin jälkeen päätä tyynyyn. Kello oli noin 24. Jostain tuli rakenteita pitkin selvästi klassista musiikkia. Minulla on epäilykseni. Saanut varmaan idean, että klassisella saa unen päästä kiinni, kun hiljaisuus ei auta. Päässäni pyöri vain kiinteistönvälittäjän sanat tämän asunnon näytössä: "Omistaja toivoo saavansa teistä pitkäaikaiset vuokralaiset". Ja naapurin sanat muuttopäivänä: "Tässä asunnossa on kyllä ollu niin monenlaista asukasta...ihmettelenkin, miten paljon juuri tässä minun seinänaapurissani on ollut vaihtuvuutta"... Voi vittu!!! Tulenko kertomaan, että MIKSI??!!!
Jos minulla olisi kaikki valta tässä maailmassa, niin...
Ihan ensimmäiseksi pakottaisin KAIKKI paikalliset isännöitsijät kokeilemaan kuukauden asumista tässä asunnossa. Sitä ennen ostaisin myös yläkerran naapurilleni uudet pingispallot ja pari hyppynarua lisää, niin lapsenlapset voisi yökylässä vielä vähän enemmän skabailla. Ja vastapäisen talon papparaisille uudet keittiöjakkarat ja tehokkaammat kiikarit. Ja pari katuharjaa, haravaa, lapiota ynnä muuta rekvisiittaa, minkä avulla on hyvä kyttäillä pihalla 24/7 tännepäin. Sitten voisin sitoa ainakin yhden tämän korttelin monesta eläkeläishäiriköstä tuoliin jeesusteipillä ja laittaa korvakuulokkeihin pauhaamaan repeatille viikoksi Depeche Moden Enjoy the silencen.
Kerrostalo elämän ihanuus :)
VastaaPoistaMiksi kerrostaloissa asuu aina ne ihmiset joiden kuuluisi olla A) hullujenhuoneessa rauhoittumassa B) keskellä erämaata, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä heidän itsekkyydestään.
Jaahas ja niin paatoksella tuli taas tekstiä, että unohdin tägätä tähän naapurit ja mummokorttelit sekä muut asiaanliittyvät sekopäät.
VastaaPoistaKerrostaloihin nimenomaan hakeutuu ryhmät a) häiriköt ja b)kyylät. Itse olen "vanhentuessani" kääntymässä jo ilmeisesti a:sta b:hen. Tai sitten olen c, kerrostalokyttääjien kyttääjä. Tätä shittiä on luvassa taatusti lisää hamaan poismuuttoon saakka. :)