tag:blogger.com,1999:blog-70898904414197578552011-10-25T19:22:26.311+03:00WTF? - Suurenmoinen hatutus ajaa ihmisen mitä ihmeellisempien tekstien maailmaan. Pahoittelen äärimmäisen karkeaa kielenkäyttöä ja epäsovinnaisia konteksteja - pääasiallisesti pelkkää p***aa joka kumpuaa v***tuksesta. Toisinaan saatan kirjoittaa myös jopa asiallisesti ihan asiasta ja ihan tosissani.Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.comBlogger291100tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-48610331654205875772011-07-04T09:21:00.000+03:002011-07-04T09:21:58.692+03:00<div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><h2 class="uiHeaderTitle"><span style="font-size: x-small;">Lueskelin aikani kuluksi vanhoja noteseja naamakirjassa, ja törmäsin tähän. Huumorintajuni oltua kateissa jonkin aikaa taisin löytää sen nyt... </span></h2><h2 class="uiHeaderTitle"><span style="font-size: x-small;">&nbsp;***************************************************</span></h2><h2 class="uiHeaderTitle"><span style="font-size: x-small;">Vitutus-gallup: hahaa! Pistetääs paha kiertämään... &gt;:)=</span></h2></div><div class="clearfix" style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><div class="mbs uiHeaderSubTitle lfloat fsm fwn fcg"><span style="font-size: x-small;">on Saturday, 28 March 2009 at 14:52</span></div></div><div class="mbl notesBlogText clearfix" style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><div><span style="font-size: x-small;">Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!<br /><br />*** Editor´s Note*** Ja sitten ihan näin aluksi, vittu, pieni huomautus niille, jotka eivät ole tutustuneet meikäläisen kirjoituksiin sen syvemmin: teksti ON ihan karmeaa, törkeää, siivotonta, luokatonta, asiatonta ja oikeastaan pelkkää paskaa, niin että jos jatkat tästä eteenpäin, olet sitten vastuussa ihan itse omasta mielenterveydestäsi. Mutta ihan kaikkea ei ehkä kuitenkaan tarvi ottaa kirjaimellisesti.<br /><br />MIKÄ SINUA VITUTTAA...<br /><br />TALVESSA<br />Ilmastonmuutos. Voi jumalauta! Ensin tulee metri lunta, sitten se sulaa pois. Sitten tulee taas metri lunta ja sulaa taas pois. Mutta jouluaatolle se lumisade ei vittu sitten millään pysty venymään. Että rupee nakertaan noi loputtomat mustat joulut jo pikkuhiljaa perkele! Mikä helvetin talvi se on, kun tammikuussa rautatieasemalla kukkii voikukka? Niin, kysynpä vaan!<br /><br />KEVÄÄSSÄ<br />Ilmastonmuutos. Voi perkele! Muutenkin keväällä rupee aina vituttamaan, ja niin maan helvetisti. Nytkin saa saatana kaivautua lumihangesta, ja sitten vielä aurinkokin paistaa, mutta toi valkoinen scheisse ei vaan sula pois - päivällä on vittu joku 20 astetta lämmintä, tanssitaan loskassa saatana jotkut bikinit päällä ja yöllä 20 asteen pakkasessa liukastellaan sitten siinä jäätyneessä loskassa pesukarhunvitut päässä ja kiskotaan semmonen ultimate-hc-toppatakki niskaan, jonka kanssa mahtuu 8 hengen hissiin hädin tuskin yksin, ja silloinkaan ei ylety edes nappulaan, vittu!<br /><br />KESÄSSÄ<br />Ilmastonmuutos. Voi kilinperse! Mikä vitun kesä se on, kun on koko ajan niin harmaata ja sateista, että Lontoossakin näkee paremmin eteensä? Ja sitten kun pitäs mennä biitsille, niin onkin pakko kaivaa taas se helvetin toppatakki, että tarkenee, ja jos haluaa mennä uimaan niin pitää ottaa jääkaira mukaan! Ja jumalauta, "kesä" on ohi kun laitat silmät kiinni - mutta tiedät, että se on käynyt täällä, koska olet täynnä pieniä punaisia paukamia, jotka saa saatana raapia verille, mutta silti vaan kutittaa!<br /><br />SYKSYSSÄ<br />Ei mitään. Ihanan synkkää, pimeetä, täysikuuyöt, sopivan viileää, kuolevan luonnon tuoksu ympärillä...<br />Ei kun ne vitun puiden lehdet! Miks niitten pitää olla niin kirjavia, että tulee migreeni? Ja sitten niitä on saatana joka paikassa, ja kun ne jäätyy yöllä, niihin vetää armottomat turvat, ja hyvällä tuurilla just siihen kohtaan on päättäny kasaantua vielä joku saatanan riitteinen vesilätäkkö mihin pitää mulahtaa ja sitten onkin jo niin vitunmoinen kiire, ettei ehdi vaihtamaan vaatteita ja pitää mennä töihin ihan paskassa ja kurassa ja...<br /><br />KOULUSSA/TÖISSÄ<br />Kalsaripaidat! Ei sellainen kauluspaidan malli sovi kenenkään kropalle, puhumattakaan niistä väreistä, vittu. Mä kyllä olen todellakin tietoinen, että retro on muodikasta, mutta ei se tarkoita jumalauta sitä, että niitä vitun vaikutteita pitää tunkea vaatteisiin joissa ihmiset pakotetaan pönöttämään asiakkaiden pällisteltävinä? Vai onko tässä nyt ideana se, että katsotaan miten hassuilta ihmiset saa näyttämään, jos niille sanotaan, että hei, saathan sä tästä rahaa?!! Niinkö? Ei helv.. ja ne housut... kenen vitun valopään idea on yhdistää kirjava raidallinen kalsaripaita, kirkkaanpunainen jakku ja paskanruskeat housut? MIKSI ne housut edes ei voi olla vaikka mustat! Tai olisko ihan liikaa pyydetty, että ne edes istuis jotenkuten - ei - kuminauhavyötärö joka ulottuu kainaloihin ja tekee kivannäköiset pikku pussukat lantioiden päälle persettä entisestään leventämään, ei saatana että on hauskaa. On siinä sitten fiilis korkeella ja hymy korvissa, perkele!<br /><br />CD-LEVYISSÄ<br />Siinä kun kännipäissäs leikit deejiitä kotibileissä ja satut sitten naarmuttamaan tai ehkä jopa vähän pudottelemaan sen sun rakkaimman lempilevysi vuodelta nakki ja kivi! Niin, eipä vituta ei. Etenkin, kun tiedät, ettei niitä enää tehdä, eikä niitä saa kuin ehkä hyvällä säkällä vähintään samanlaisin naarmuin varustettuna jotain saatanan huutopistenetistä missä joku dorka riistää vittu kaikki loputkin sun rahat. Helvetti, että vituttaa, kun niihin tulee naarmuja niin vitun helposti. Saatana.<br /><br />LEMMIKISSÄSI<br />Vituttaa kun tässä saatanan taloyhtiössä on jotkut vitun käävät päättäny että lemmikkejä ei saa pitää!<br /><br />POLKUPYÖRISSÄ<br />Jos mä nyt ihan välttämättä haluan ajaa sillä ykkösvaihteella tolla mun paskalla citymaasturilla, niin mitä se tekee? No vittu sehän tipauttaa ketjut sen samoin tein ja siinähän sitten kykit perse pystyssä ja näpit rasvassa keskellä katua. Voi vittujen kevät. Tai sitten joku tampio on rikkonut pullon kadulle ja tottakai just siihen mistä sä joudut ajamaan, kun rollaattorit ja hyökkäysvaunut tukkii puolet kadusta... Eikö fillareihin saa jumalauta vakiona jotain täyskumipyöriä kun nyt jo 2000-luvulla jo ollaan, perkele!<br /><br />HAMEISSA<br />No niin! Meikäläisen rantavalas-alavartalollehan niin tyylikkäästi sopiikin ne itse paholaisen tekeleet eli minihameet... Sitten kun yrität jostain epätoivosesti hakee jotain sopivaa ja kivannäköstä gootahtavaa rättiä niin mitä vielä? Ne jää kaikki saatana lyhyeksi! Siis jos mä nyt jostain syystä haluan esitellä mun nilkat ja puolet säärestä niin osaan mä saksia käyttää, perkele. Minkä vitun takia ei löydy edes tämmöselle hitusen yli 170-senttiselle täyspitkää hametta mistään, ei edes Morticiasta?<br /><br />HOUSUISSA<br />Kuten edellä mainitsin, niin nehän jää vittu aina lyhyiksi. On ihan helvetin hauskaa ostaa jotkut suorat housut tai farkut, kun ne muuttuu sovituskopissa kuin taikaiskusta saatana capreiksi. Pistää vittu taas vaan niin vihaksi ja miettimään, mistä ne meikäläistä pidemmät mimmit käy ostamassa housunsa. Vai onko tässäkin nyt taas joku housujen salaliitto, mistä nyt sattumalta kukaan ei vaan ole muistanut mulle kertoa, häh?!!<br /><br />TENNAREISSA<br />En oo koskaan tajunnut tätä, eikö riitä, että lenkkarit on keksitty? Ja mistä vitusta se nimi "tenniskenkä" tulee, käyttääkö joku Jarkko Nieminen niitä vai! Kaikista eniten vituttaa ne wannabe-tennarikorkkarit, eli korkokengät, joissa on ne samat saatanan narut ja raidat, onko se nyt katu-uskottavaa vai mitä vittua? Ihan karseen näköset. Oksettaa.<br /><br />VANHUKSISSA<br />Joo, muuttakaa vaan kaikki tänne, eihän Hämeenlinna olekaan pullollaan eläkeläisiä niin. No jos ette vittu usko niin menkääpä jonain arkipäivänä reskalle klo 10-14 välisenä aikana ja laskekaa kaikki työikäiset/lapset/nuoret. Jopa meikäläisen matikkapää riittää siihen, kun saatana riittää pelkät sormetkin laskemiseen! Sitten siellä kyräillään ilmaisten pullakahvien perään ja tukitaan joka perkeleen oviaukko kun juoruillaan sairauksista ja haukutaan nuorisoa. Jos helvetti vieköön haluat istahtaa johonkin kauppakeskuksessa, niin johan on munkki jos jostain vapaan penkin saat. Ja silloinkin joku näistä saatanan mummomafian edustajista kipittää minuutin sisällä siihen pokkana vittuilemaan, että menepäs siitä kun nämä on "senioreille tarkoitettuja". Voi jumalauta - lukeeko siinä jossain, häh?!!<br /><br />PIKKULAPSISSA<br />Jossain määrin pentuja enemmän vituttaa niitten äidit, jotka ei tajua lastenhoidosta mitään, vaikka telkkarista tulee jos minkälaista Lapsityranneja ja Meille tulee vauvaa. Siinä sitten nappulat kitisee vittu joka paikassa ja saa saatana ihan kaiken mitä haluaa ja vielä vähän lisääkin. Että tossa on sulle 100e, osta itelles jotain kivaa. Vaikka vähän lisää karkkia, kun oot muutenkin niin adhd-sokerihumalassa ja ylipainonen McLapsi, vittu.<br /><br />SAIRAALOISSA<br />En luojan kiitos käytä, mutta traumaisia muistoja kyllä on. Helvetinmoiset jonot päivystyksessä, kaikki kuolemaa tekevät ihmiset ja tauotta rääkyvät pikkumuksut. Hoitajat ja lääkärit suhaavat edestakaisin kyrpä otsassa paperiniput käsissään. Eivätkä varmasti tee mitään, kyllä mäkin osaan töissä kiireistä esittää tarvittaessa, ja silloin rekvisiittana on - yllätys yllätys - paperinippu, perkele! Odotushuoneessa sitten sielläkin on joku saatanan kusipää joka aina yrittää jollain vitun säälittävällä verukkeella kiilata ohi jonon. Mä helvetti sentään opin ala-asteikäsenä kerran kolmen tunnin jonotuksesta, että kun hoitaja tulee kysymään, kannattaa teeskennellä aivokalvontulehduksen ensioireita niin välttyy turhalta kököttämiseltä. Ja vaikuttaa vähän fiksummalta, kuin jatkuva ravaaminen ja raivoaminen, saatana!<br /><br />LAPSUUDESSASI<br />Vittu, kun olis ollu edes sisaruksia, kun asu niin perslävessä korvessa. Mielikuvituskaverit omassa päässä tuli kyllä oikein hyviksi ystäviksi, nähdään edelleenkin aina silloin tällöin.<br /><br />SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI<br />Jos olet syntynyt perjantaina, niin millä vitun logiikalla se osuu nyt sitten 18 täytettyäsi eniten sunnuntaille tai maanantaille? Onhan sitä ihan helvetin hauska juhlia, kun kaupungissa on just ehkä kaks baaria auki. Ja nekin on ihan perseestä.<br /><br />RADIOSSA<br />En kuuntele, koska olen todennut, että sieltä tulee vain se muutama sama vitun biisi puolen tunnin välein. Sanoinkuvaamaton vitutus iski tajuntaani, kun huomasin, että House of Sleepistä oli hävinnyt terä jatkuvassa radiosoitossa, varmaan soittivat sitä jossain helvetin Iskelmällä ja Ylen ykköselläkin! Kiitos vaan ihan vitusti, mutta pilasitte ihan samperin hyvän biisin. Ja nyt en enää edes pysty kuuntelemaan sitä, koska vituttaa niin törkeesti. Koittakaapa soittolistojen laatijat elää nyt tämä tunnollanne.<br /><br />TELEVISIOSSA<br />Pelkkää paskaa päivästä toiseen. Jos katsot vain maikkaria, nelosta, subia ja ehkä jotain maksukanavia, joudut maksamaan yli 200 euroa Yleisradiolle siitä, että heillä nyt vaan sattuu olemaan samassa verkossa muutama paska kanava, joita et katso! Mitä vitun järkeä siinä on?!!<br /><br />KOTONASI<br />Vituttaa naapurin eukon jatkuva rellestys ja Iskelmä Jannen siivittämä kotikaraoke. Ja se, ettei se perkele kykene päättämään, haluaako se vanhoilla päivillään elämäänsä vielä miehen vai ei - koko ajan ovet paukkuu ja äijä lentelee kaaressa, saatana kun saa varoa ulos mennessäänkin, mitä sieltä taas seuraavaksi niskaan tulee. Ja sitten tän kämpän suunnitellut joku vitun fiksu kirjekurssiarkkitehti. Koittas vittu ite tulla sisustamaan ja järjestelemään mitään, kun ei ole edes sähköpistokkeita kun jossain perkeleen viidessä sokkona arvalta vedetyssä paikassa ja antennipistoke yhdessä. Ja tässä on silti 61,5 neliötä!<br /><br />MIEHISSÄ<br />Miesasiakas: keski-ikäinen tai eläköitynyt, humalassa, mutta nähtävästi edelleen kykenevä kiima-aikaan. Voi vittu, en ole mikään seuranhakupalstan hehkeä vastaus, vaikka hymyilen ja seison nenäsi edessä. Ja ei, en tule yövuoroni aikana katsomaan huoneeseesi pornoa edes rahasta, voi helvetinperkele!<br /><br />NAISISSA<br />Känniset ja ylimieliset ämmät, kirkkopuiston pissiksestä pikkujoulusesongin aikuiseen tähteen. Ihan sama onko työpaikalla vai baarissa missä käyn, kyllä löydän takuuvarmasti epäkohdan minuutissa, joka alkaa meikäläistä vituttaa, jos kyseinen yksilö lähistölleni sattuu etsiytymään. Ai minä? No mähän olen tunnetusti oikein sydämellinen, mukava, seurallinen, sosiaalinen, iloinen ja ihmisläheinen tyyppi.<br /><br />Vituttaako sinua usein?<br />Ihan vitusti ja ihan vitun tarpeeksi.<br /><br />Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?<br />Vitutti, ja uskon, että se välittyy myös ympäristööni tarttuvasti. Tällöin tunnen, että olen täyttänyt tehtäväni ja onnistunut siinä.<br /><br />Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän kyselyn?<br />No ei. Kiitos, se hävisi tyystin! Nyt olen hyvinkin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. :) :) :)<br /><br />Ps. Kielipoliisit: kirjoitin kyllä paria pistettä vaille L:n, huomasitte varmasti röntgenkatseinenne, mistä kohti ne kaksi pistettä jäi uupumaan.</span></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4861033165420587577?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-66947714769693443232011-05-11T19:15:00.004+03:002011-05-11T19:17:48.129+03:00<span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"><span style="font-family: verdana;">Olen aiemminkin tullut kaapista ulos ryminällä naama edellä lattiaan kaikkine ongelmineni. Teen sen tässä taas lähinnä siksi, etten jäisi kiinni nolosti housut kintuissa. Olen nimittäin sitä ihmistyyppiä, jolle riippuvuus kehittyy kaikkeen ja salamannopeasti. Paitsi liikuntaan. Valitettavasti.<br /><br />Se ei ole niskassani 24/7, se tulla tupsahtelee esiin aina silloin tällöin. Tietyntyyppiset tilanteet, sattumat ja vastoinkäymiset laukaisevat suoranaisen kierteen. Riippuvuus syvenee ajan mittaan ja tuo lopulta mukanaan ihmissuhde- ja taloudellisia ongelmia. Sitten sitä ei voikaan enää peitellä, vaikka itse niin kuvittelee.<br /><br />Mitä helpommin se riippuvuutta aiheuttava tuote on saatavissa, sitä vaikeammaksi sen vastustaminen tulee. Ja lisää on pakko saada, koko ajan ja enemmän kerralla. Toisinaan uskoo, että jos ihan vähän... se on täydellinen itsepetos. Tilaisuus tekee varkaan.<br /><br />Aluksi olin hirvittävän kriittinen. Sen piti olla juuri tiettyä laatua, ja laadustahan saa maksaa. Kaikki lähti pienistä annoksista, sittemmin mikään ei riittänyt. Pikkiriikkiset kerta-annokset eivät yhtäkkiä enää tuntuneetkaan missään, pian mentiinkin jo grammakaupalla per päivä. Tietyt viikot kuukaudesta ovat synkkiä, eikä omaan käyttöönsä tule kiinnittäneeksi huomiota. Kunhan sitä saa. Ja paljon kerralla.<br /></span></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"><span style="font-family: verdana;"><br />Kauhistuttavin tilanne on silloin, kun mopo lähtee käsistä ja alitajuisesti huomaa erilaisia ulkoisia pikku juttuja. Alkaa miettiä, kuinka helposti muut ihmiset mahtavat huomata asian. Ja kyllähän se ulospäinkin näkyy, viimeistään päivän- parin viiveellä. Joskus homma on mennyt niin pahaksi, että voi tosissaan puhua yliannostuksesta. Ainakin ihan helvetin huono olo on ollut. Valehtelisin, jos väittäisin jotain muuta.</span><br /></span><span style="font-size: 85%;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #6600cc;"><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> Muistan erään vierailuni erikoisliikkeessä. Hiki valuen naputtelin sirukorttilukijaan pin-koodiani. Se lasku lähenteli rehellisesti sanoen sataa euroa. Ajatus siitä rahan määrästä ei kuitenkaan kauaa takonut pääkopassa, kun raahasin grammakaupalla tavaraa ulos puodista. Myöhemmin toki mietin, mitä vittua edes syön loppuviikon tai viikot ennen tilipäivää.</span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> Lopulta laadullakaan ei niin kauheasti ole ollut väliä. Kunhan siinä on edes vähän sitä oikeaa tavaraa seassa. Kävin pari viikkoa sitten noutamassa cd-levylähetystäni postista. On se helvettiä, kun joutuu nykyisin näköjään kasvokkain omien ongelmiensa kanssa myös postitoimistoissa. Sain taistella, että pystyin hoitamaan asiani kunnialla tiskillä, meinasin luovuttaa ja romahtaa. Olen iloinen siitä. Sillä hetkellä sain erävoiton omasta riippuvuudestani. Vaikkakin kiltinnäköinen Itellan täti löi tietämättään vielä vettä myllyyn ja yritti myydä väkisin minulle kyseistä tavaraa. Tai ehkä se jo näkyi silmistäni...</span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> Riippuvuuteni on hyvin kieroutunutta ja täysin vastustamatonta. Olen nimittäin kaiken lisäksi vielä tälle nimenomaiselle paholaisen tuotokselle </span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small; font-style: italic;">allerginen. </span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;">Kyllä. Mutta eipähän ole estänyt.</span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> Joskus testasin, että Fazerin sinisen palasta (kyllä, yhdestä palasta) saan suurinpiirtein 3-5 aivastusta. Ei sillä ole kyllä mitään väliä, jos joku sattumalta "hyvää hyvyyttään" tarjoaa. Ja se aivastelumäärä lievenee levyn loppua kohden kuin siedätyshoidolla. Valkoisesta suklaasta, jos sitä nyt suklaaksi voi edes sanoa, tulee pää kipeäksi puolen tunnin sisällä riippuen ahmitusta määrästä. Eli voitte vaan kuvitella, miltä näyttää, kun tungen naamaani pari pötkylää Fazerin Sinivalkoista.</span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><br style="background-color: black; color: purple;" /></span><span style="background-color: black; color: purple; font-size: small;"> </span><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-6694771476969344323?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-40722532367854143782010-06-01T12:51:00.001+03:002010-06-01T12:52:17.204+03:00<span style="background-color: black; color: black;"></span><span style="font-size: small;"><span style="background-color: black; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple;">Oikean puoleinen jalka, noin kokoa 40-41, pitovaikeuksien vuoksi. Persoonallisen näköinen, omapäinen. Huomionhakuinen, kriittinen ja lähes ylimielisen itsevarma. Ei pidä liikunnasta eikä sadepäivistä. Kertoo mielipiteensä suoraan, jos vihaa jotain. (Saattaa esimerkiksi mennä lukkoon kesken pikamatkan juoksun.)<br /><br />Käytössä vähän päälle 26 vuotta, ollut vain yhdellä omistajalla. Kattava huoltokirja tallessa - kiertänyt vuosikausia röntgenissä, pediatreilla sekä fysioterapeuteilla sairaaloissa ja terveysasemilla. Yksi lääkäri diagnosoinut taudin, josta kukaan muu lääkäri ei ole koskaan kuullutkaan. Ilmeisesti pitää kovasti kyseisestä lääkäristä. (Tämä mystinen ja uniikki tauti saattaa kirjallisessa muodossaan aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi perusterveystarkastuksissa, mutta ei ole kovin haitallista.)<br /><br />Lempiharrastus sohvalla / sängyssä suorana makaaminen. Tykkää erityisesti puristavista ja viilentävistä polvituista - mitä kalliimpi, sen parempi. (Ei voida tarpeeksi korostaa, että on hyvin oman arvonsa tunteva yksilö.)<br /><br />Erityistaitona osaa ennustaa tulevan päivän sään tarkemmin kuin Pekka Pouta. Lisäksi kävellessä vaikkapa lumessa tekee hiukan erikoisen näköisiä jälkiä, jotka muistuttavat etäisesti traktorin takarenkaan kuviointia. Inhoaa korkokenkiä: ei suostu käyttämään korkoja, joiden kantalappu on kapeampi kuin 2,5cm x 2cm. (On kuitenkin nähty käyttävän pariin otteeseen 12cm korkoja, kunhan korkolappu on mainittua mittaa leveämpi, eli ei kuitenkaan aiheuta kohtuutonta haittaa naiselle.)<br /><br /><br />Ei tule välttämättä kovin helposti toimeen vasemmanpuoleisen jalan kanssa. Saattaa riitaantua herkästi ja aiheuttaa raivonpuuskissaan myös vasemmalle jalalle tuskia. On usein mustasukkainen. Kuitenkin suhteellisen helppo lepyttää kylmällä kääreellä tai jääpalapussilla ja antamalla torkkua tiukasti teipattuna hetken sohvalla vaaka-asennossa. Kannattaa välttää viimeiseen saakka pakottamista urheilun pariin sadepäivänä. (Tällaisesta fataalista ylilyönnistä suuttuessaan saa omistajansa helposti itsemurhan partaalle, sillä kykenee halutessaan olemaan immuuni jopa 800mg Buranalle.)<br /><br /><br />Ei suositella himokuntoilijoille. Soveltuu parhaiten noin 170-senttisille normaalipainoisille naisille. Rakastaa huomion keskipisteenä olemista ja hellimistä, mutta ei voi sulattaa itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. On kuitenkin itsepäisyydestään ja ajoittaisesta aggressiivisuudestaan huolimatta aika tavalla sisäänpäin kääntynyt. </span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4072253236785414378?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-90991433995380581892010-05-03T12:01:00.003+03:002010-05-03T12:08:32.049+03:00<div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;">Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka lukevat huolellisesti uusien laitteiden käyttöohjeet. Nimittäin avaan kirjan, katson sisällysluettelosta, miltä sivulta löytyy "tärkeitä ohjeita". Luen siitä pari ekaa riviä, kyllästyn ja heitän kirjasen johonkin varmaan talteen, mistä sitä en koskaan enää löydä, kuten vaikka roskikseen. Mutta siis luen kyllä.&nbsp;</span></div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;">Kotikasvatukseni pistorasioihin vipellysiässä oli, että yksi sukkapuikko kädessä pistorasiaa saa lähestyä, mutta kahdella sukkapuikolla yhtaikaisesti pistorasioihin sörkkiminen on kiellettyä. Ja sähkölaitteet yhdistettynä veteen on <i>tilannekohtaista</i>. Mutta niin vain tämäkin sähköasentajan tytär on vielä hengissä näillä opeilla.</span></div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;">&nbsp;</span><span style="color: purple; font-size: small;"> </span></div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;">Kerin hiustenkuivaajan kaappiin ja huomasin sen kädensijassa varoitusmerkin, jossa oli iloisesti virtaavan suihkun ja kylpyammeen kuva ja rasti sen päällä. Olen omistanut kyseisen kapistuksen pari vuotta, nyt vasta huomasin kyseisen varoituksen. Hämmennyin kovasti asiasta. Miksi joku suihkun alla haluaa käyttää hiustenkuivaajaa? Itse en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi. Ja siitähän se ajatus sitten lähti.</span></div><span style="font-size: small;"><br /></span><br /><span style="font-size: small;"><b><span style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;">Nomnomnom</span></b></span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Avaa pakkaus ja syö pähkinät. (American Airlinesin maapähkinät)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Käytetään ruuan kanssa. (Heinz- ketsuppi)</span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* </span><span style="font-size: small;">Sekoita veteen ennen tarjoilua. (Tarjoiluehdotus äidinmaitojauhepurkissa)&nbsp;</span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Jäätelö on kylmää. (Hagan- jäätelö)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Ihmisravinnoksi sopimatonta. (Mr. Bubbles- kylpyvaahto)</span><br /><span style="font-size: small;">* Maukasta! Avaa kädelläsi. Ota paperi pois ja syö se. (Epätarkkuuksia espanjalaisen jälkiruoan pakkauksessa)&nbsp;</span><br /><span style="font-size: small;">* </span><span style="font-size: small;">Varoitus: tämä tuote saattaa sisältää pähkinäjäämiä. (Cashew-pähkinäpussissa) </span><br /><span style="font-size: small;">* EI SAA SYÖDÄ! (Claymore antiperspirantti)</span><br /><span style="font-size: small;">* Korvatulpat eivät ole myrkyllisiä, mutta voivat nieltyinä aiheuttaa hengitysvaikeuksia. (Tuntematon korvatulppamerkki)</span><span style="font-size: small;"> <br /></span><br /><span style="font-size: small;">&nbsp;</span> </div></div><span style="font-size: small;"><b>Ur doin´ it wrong</b></span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Riisu ensin alusvaatteet. (Tuntematon tamponimerkki)</span><span style="font-size: small;">&nbsp;</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Kun haluat soittaa tai vastaanottaa puhelun, nosta luuri. Kun haluat soittaa, valitse haluttu numero. Kun haluat lopettaa, laske luuri, Kun haluat asettaa puhelun pitoon, paina 'pito' -nappia. (Lucent Tech 6210 -puhelimen käyttöohje, sivu 4)</span><br /><span style="font-size: small;">* Älä käytä suussa. (Vessaharjassa)&nbsp;</span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Älä lähetä käytettyjä kondomeja postissa tehtaalle. (Ansell -kondomipakkaus)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Opastevideo laitteen kytkemisestä toimintaan on mukana pakkauksessa. (Videonauhurin laatikossa) </span><br /><span style="font-size: small;">* Ei kestä konepesua. (TV:n kauko-ohjaimessa) <br />* Älä käytä suussa, jos olet käyttänyt laitetta peräaukossa. (Digitaalisen kuumemittarin ohje)&nbsp; </span><br /><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;"> </span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Ei saa käyttää nukkuessa! (Tuntematon hiustenkuivaaja)</span><br /><span style="font-size: small;">* Älä käännä pakkausta ylösalaisin! (Tescon jälkiruoka, varoitus kirjoitettu pakkauksen pohjaan.)</span><br /><span style="font-size: small;">* Jos nielaiset tuotteen, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin. (Energizer AAA -paristot, neljän kpl:n pakkaus)</span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Ei käy astianpesukoneen kauko -ohjaukseen. (RCA -television kaukosäädin)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Älä pysäytä moottorisahaa kädelläsi tai sukuelimilläsi. (Ruotsalainen moottorisahamerkki)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Ei saa käyttää sähköhammasharjana! (Dremell -sähköporakone)</span><br /><span style="font-size: small;">* Älä avaa tästä. (Huomautus kolapullon pohjassa) </span> </div><span style="font-size: small;"><br /></span><br /><span style="font-size: small;"><b>Onhan se hyvä, että tämäkin on mainittu...<br /></b></span></div><span style="font-size: small;">* Tarkempia ohjeita saat www-sivuiltamme. (Ohjeet uuden tietokoneen käyttöönottamiseksi)</span><br /><span style="font-size: small;"> * Vaatii hieman asennusta. (Tuntematon 500 palan palapeli)</span> </div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;"> </span></div><div style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: purple; font-size: small;">*</span><span style="font-size: small;"><span style="color: purple;"> Poista lapsi ennen kuin varastoit rattaat. </span><span style="color: purple;">(Muistutus lastenrattaissa) </span><br /></span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* </span><span style="font-size: small;">Vanhemmat: olkaa varovaisia. Naamio ja rintakilpi eivät suojaa; viitan avulla ei voi lentää.</span><br /><span style="font-size: small;">(Viesti lasten Batman -asussa)&nbsp;</span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Tämä luuta ei lennä oikeasti. (Harry Potter -leluluuta)</span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Voi sisältää vaahtoa! (Stridex- pesuvaahto)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Älä yritä niellä tuotetta! (Tuntematon patjamerkki)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Tämä vaate ei tee sinua lentokykyiseksi. (Teräsmies- asu)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Sisaltö saattaa syttyä palamaan. (Tuntematon tulitikkuaskimerkki)</span> </div></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* OLE HYVÄ JA HEITÄ PALLOA! (Kyltti keilahallissa Championissa USA:ssa)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* VAROITUS TURISTEILLE: ÄLÄ NAURA ALKUASUKKAILLE! (Kyltti valtatie 26:n varrella Idaho Fallsissa USA:ssa)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* OTA AURINKOLASIT POIS, JOS TUNNELISSA ON PIMEÄ. (Kyltti Smoky Mountainin kansallispuistossa, Tenneseessä USA:ssa)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">*EI SAA KÄYTTÄÄ HIUSTEN KUIVAAMISEEN! (Puhalluslampun käyttöohje)</span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Liekki voi aiheuttaa tulipalon. (varoitusteksti sytkärissä)</span></div><span style="font-size: small;">* Älä käytä lemmikkieläinten kuivaamiseen. (Eläinsuojelumääräys mikroaaltouunissa) <br />* Varoitus! Älä niele nauloja! Saattaa ärsyttää! (Naulalaatikosta mahanpuruja) <br />* Varoitus! Jotkin grillin osat voivat kuumentua. (Kaasugrillissä) </span><span style="font-size: small;">&nbsp;</span><br /><span style="font-size: small;">* Älä katso laseriin jäljellä olevalla silmällä. (Laserosoittimessa) <br /></span><span style="font-size: small;">* Älä käytä veden alla. (Leivänpaahtimessa) <br />* Varoitus: älä käytä silmiin. (Istuimenlämmittimen käyttöohjeessa) <br /></span><span style="font-size: small;">* Älä käytä ponnahduslautaa, kun uima-allas on tyhjä. (Uima-altaalla Sri Lankassa)</span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* </span><span style="font-size: small;">Varoitus: tuotteen on todettu aiheuttavan syöpää laboratoriohiirissä. (Rotanmyrkkylaatikossa) </span><br /><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Vain ulko- tai sisäkäyttöön. (Tuntematon jouluvalosarja)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Älä pane voideltuja leipäviipaleita leivänpaahtimeen. (Kyltti yliopiston kahvilassa Pohjois -Teksasissa, USA:ssa)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">* Vika -ilmoitus: Näppäimistöä ei löytynyt. Paina F1 jatkaaksesi. (Eri tietokoneet)</span> </div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">*JULKINEN ALUE, PYSY POISSA! (Kyltti jalkapallokentän reunassa, Missourin High Schoolin pihalla USA:ssa)</span></div><span style="font-size: small;">* Tämä tuote sisältää pieniä, alle 3 mm kokoisia osasia. Tuote ei sovellu alle 14-vuotiaille lapsille Euroopassa ja alle 8-vuotiaille lapsille Yhdysvalloissa. (Jonglöörauspallojen ohje)</span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Niin juu. Pyykinpesukoneeni käyttöohjeessa on erikseen kielletty <i>paljain jaloin tai märin käsin pesukoneeseen koskeminen.</i></span></div><div style="background-color: black; color: purple; font-family: Verdana,sans-serif;"><div style="color: magenta;"><span style="font-size: small;"><i><br />Välitän vilpittömät kiitokseni:</i></span></div></div><div style="background-color: black; color: magenta; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>http://www.nic.fi/~raimom1/majandra/varoitus.html</i></span></div><div style="background-color: black; color: magenta; font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=66872&amp;c=10</i></span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-9099143399538058189?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-12726367516739425662010-04-28T12:27:00.009+03:002010-04-28T12:33:10.662+03:00<div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Sieltähän se saatana tuli taas, jo reilu kuukausi sitten, kun lumet alkoi sulaa. Niskaan rysähti vähintäänkin puolen kennelin verran keväistä yllätyspaskaa, kun ensimmäinen auringonpilkahdus tunki kämppään kuin mutsi kylään, mustista verhoista ja tiukkaan kiinni väännetyistä sälekaihtimista huolimatta. Ja siitähän se alamäki onkin oikein riehakkaasti jatkunut. </span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä ja olla niin saatanan positiivinen ja onnellinen. Ja vitut, sanon minä. Ei vähempää voisi edes pihalle meneminen kiinnostaa, kun kadut on täynnä hangonkekseinä taapertavia dementiahiihtäjiä (ei paljon talvella tai sadepäivinä muuten näitä himokuntoilijoita näy), ja joka askeleella saa varoa astumasta mämmiyllätyksiin, joista tulvahtaa nenuihin se mielettömän ihana ja raikas kevään tuoksu. </span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Uusin vitsaus on lehtipuhaltimen käyttö. Taloyhtiöissä on huomattu, että niillä on tehokasta puhaltaa talven aikana kerääntyneet hiekat pois pihoista ja käytävistä. Mitä vittua! Eikö se riitä, että niitä saatanan mölytoosia huudatetaan aamusta iltaan päivittäin läpi syksyn? Mihin on hävinnyt huoltomiesten peruskunto, mihin on viety kaikki haravat, kottikärryt ja harjat? Kysynpä vaan! Mitä seuraavaksi, ruvetaanko niillä tekemään lumityötkin talvisin? Vähän vaan lisää puhallustehoa ja ääntä kehiin ja kyllä lähtee lumikin liukkaasti!</span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Niin ja saatana, katupölyt, allergiat ja kevätflunssat. Vittu! </span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Sitten nämä muutkin hauskat kevätpelleilyt, kuten "kesäkuntoon" laihduttaminen ja treenaaminen - joo, siitä vaan hiki päässä zumbaamaan ja pupeltamaan ituja, niin johan saa taas koko kesän käännellä grillin ääressä tiriseviä makkaroita ja pihvejä ja vetää perseet terassilla hyvillä mielin joka päivä. Haloo! Onpa kivaa olla timmissä kunnossa juhannuksena, kun silloin on - kiitos ilmastonmuutoksen - niin kylmä, että ei kukaan näe villapaidan ja toppahousujen alta mitään muuta sixpäckiä kuin sen pahvisen! Ja heinäkuun lopussa sitten valaat rantautuvat taas uimarannoille. Niin että ei kiitos.&nbsp;</span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div><div style="color: magenta;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Palataanpa vielä ohimennen sivuttuun ihmistyyppiin nimeltä kevätpörriäiset. Ylienerginen ja ällöpositiivinen, pikkuisen vinksahtanut rotu, joka ei vaan tunnu tajuavan, miten keväästä voi saada masennuksen ja räyhävitutuksen. Kaikki on maagista ja ihanaa naminamia. Ehkä sitä nyt vaan on sattunut tahtomattaan putkahtamaan maailmaan. Ja tottakai juuri keväällä. Enkä minä sitä voi pyytää anteeksi, syylliset löytyvät jostain ihan muualta. Vuodesta toiseen se vaan pahenee. Sitä herää joka kesän kynnyksellä siihen, että taas tulee yksi vuosi lisää mittariin, ja tajuaa, ettei edellisvuotena ole saanut käännettyä kelkkaansa mihinkään suuntaan. Edelleen sama auto, sama vuokrakämppä, sama duuni, sama vitutus, ja tähän ikään kai se pentutehdaskin pitäis jo pikkuhiljaa pystyttää. Ainakin lähisukulaisten mielestä, ja nehän nyt tietää aina paremmin.</span><br /><a name='more'></a><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;"></span></div><div style="color: magenta;"><br /><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Toinen kevätpelleilyn arvonimi myönnettäköön kevätsiivoukselle. </span><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Ihan samaa paskaa kuin kesäkuntoon treenaaminenkin tai vaikka tipaton tammikuu. Paikat näyttää hienoilta ehkä maksimissaan kuukauden verran, ja sitten taas saa kerätä ilomielin loput 11 kuukautta shittiä nurkkiin ja lantiolle. Että ihan turhaa kaikki tämmöset. Pistää vaan vituttamaan. </span><span style="font-family: Verdana,sans-serif; font-size: small;">Mutsillakin kovasti oli tapana kevätsiivouksesta alkaa paahtaa aina, kun ensimmäinen auringonsäde osui ikkunaan. Mutta mitäs luulette, että oikeasti tapahtuu muka talossa, jossa asuu kolme kiinalaisessa horoskoopissa rotan merkeissä syntynyttä ihmistä? No ei vittu yhtään mitään.</span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-1272636751673942566?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-42731306208527277162010-01-21T11:29:00.010+02:002010-01-21T12:47:13.755+02:00<span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">Mitäs helvettiä?<br /><br />Heräsin. Vapaapäivän aamuun. Jo kahdeksan jälkeen. Pitkästä aikaa olo oli ihan kuin olisin oikeasti jopa nukkunut. Olin totaalisen varma, että kyseessä olisi vain alkoholittomuuden ja eilisen stressireaktion purkautumisen yhteistyössä tuottama illuusio. Kelasin yön tapahtumia, ja viimeinen muistikuvani taantui eiliseen, kun röhnötin sängyssä silmät kiinni kuunnellen naapurin seinäkellon sinfoniaa "Yksitoista lyöntiä". Ja sitä, miten seinän takaa piiitkästä aikaa kantautui myös kovaäänistä keskustelua, jonka toinen osapuoli oli <span style="font-style: italic;">mies</span>. Vaikka kuinka pinnistelin, en muistanut heränneeni veriseen taisteluun missään vaiheessa yötä. Pää täynnä hämmentäviä kokemuksia sain tähdättyä ruhoni ajatuksiini uppoutuneena </span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">hädintuskin ulos </span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">parvekkeen oviaukosta.<br /><br />Aamutupakka oli rentouttava kokemus, ei sellainen yötauon aiheuttaman pikkunikkiksen perusstudarissa imaistu supernopea tervaöveri. -18,5c pakkasessa parvekkeella istuessa silmätkin aukesivat yllättävän kivuttomasti, mutta kuitenkaan kroppaa totaalisesti kohmettamatta. Mihinkään ei ollut kiire. Sain jopa parvekkeen oven ulkopuolelta auki jäätymättä kiinni kahvaan, kuten aiemmin tänä talvena jo kertaalleen on ehtinyt käydä. Taivuttaessani varpaita olohuoneen mattoa kohti tulvahti vastaan tervehtien kutsuva tuoreen kahvin tuoksu. Ei mikään tunkkaisen paskan aromi, kuten joskus tänä talvena on jo ehtinyt useampaan kertaan tapahtua... Pieni vilutuskin kaikkosi, kun rakas ystäväni Moccamaster tarjosi lämmityksekseni maistuvat aamukahvit. Huomasin kykeneväni liikkumaan ilman, että se sattuisi. En edes tuntenut minkäänlaisia tukoksia eilisen treenaamisen jäljiltä. Yllättävän antikankea aloitus, aamu-uniselle ja kroonisesti aggressiiviselle härälle.<br /><br />Jooga-asennossa aamulehdenkin selasin läpi, mutta mikään artikkeli eikä edes mielipidekirjoitus saanut minua tuntemaan lievintäkään vastareaktiota ja kiukkua. Pääni päällä alkoi vilkkua jo kysymysmerkki strobovaloineen ja neon-nuolineen. Mitäv...?<br /><br />Hetken pähkäilyn jälkeen, saadakseni elämälleni sisältöä - sitä tuttua ja turvallista vitutusta - kaivaakseni oikein tosissani verta nenästäni. Pyllistin vaatehuoneeseen ja kaivoin esille vaa´an. Puhalsin sen päältä pölyt ja hymyilin sille ilkikurisesti kuin kostoa janoten...no nyt, perkele, jos koskaan!<br /><br />Ja vielä mitä. Viisari pysähtyi kaksi kiloa kevyempään suuntaan kuin kaksi viikkoa sitten. Siinä on nyt kyllä pakko olla jotain vikaa.<br /><br />Putosin todellisuudesta sohvalle kahvimuki kourassa. Jämähdin sille sijalleni kuulostelemaan minulle hyvin epätodellista hyvän olon tunnetta. Olin jo pitkään suunnitellut, että tulen tänään purkamaan viikon kestänyttä ultimatepahaa oloani tänne. Kirjoitan jostain pitkällisen angstaamisen ja yleismaallisen sekä yhteiskunnallisen ärsytyksen pohjamudista kaivetulla tyylipuhtaalla raivolla niin, että näppiksen kirjaimet lentävät. Ja yhtäkkiä sekin hävisi. Kaikki katosi. Ajatuksia myöten. Istuin kuppini kera keskellä ei mitään. Tyhjiössä. </span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">Tyhjyys. Mitä se on? Merkitseekö se minulle mitään, saati sitten tämä hetkellinen mielenhäiriö, seesteisyys ja onnellisuus?<br /><br />Mitä vittua mä oikein höpisen?!!<br /><br />Kyllähän se nyt pistää vituttamaan, ettei mikään vituta yhtään.<br /><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4273130620852727716?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-1166779748579589142010-01-14T09:52:00.010+02:002010-01-14T11:05:43.568+02:00<span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">Voih, kunpa isoisäni olisi nähnyt tämän talven! Hän oli viisas mies, ja yli 190-senttinen kunnioitusta herättävä sotaveteraani. Mihin sitten lienee nuo geenit matkalla hukkuneet, ainakin kaksi sukupolvea tuntuu tuo viisaus skipanneen... Kiroilu, peräänantamattomuus sekä puheliaisuus sen sijaan ovat kyllä kiitettävästi sukulinjassa matkaansa jatkaneet ihan tänne saakka. Minulle on kerrottu, että vuoden 1957 Kuurilan junaonnettomuuden avustustöissä hän kävi suomenhevosineen kiskomassa raatoja tapahtumapaikalta. Tämän jälkeen Valtion Rautatiet sai uuden nimen hänen tarinoissaan: Vaaralliset Rattaat.<br /><br />Liikenteessä on kuluneen talven aikana tapahtunut kaikkea jännittävää. Helsinki-Vantaalla leikitään vuoroin hippaa ja piilosta matkustajien laukuilla. Mutta junaliikenne. On ollut suorastaan hulvatonta työskennellä asiakaspalvelutehtävissä lähellä rautatieasemaa. Juttelin eräänä paukkupakkasiltana Lapista matkustaneen naisen kanssa - hän vannoi lattiaa polkien, ettei enää ikinä käytä junaa. Enkä sinänsä kyllä ihmettele ollenkaan. Matkaan oli mahtunut muutamia junanvaihtoja teknisistä syistä. Lopulta kahden eri junan matkustajat sullottiin yhteen junaan. Parikymppinen jannu oli saanut kaiken ahtauden keskellä sairaskohtauksen ja pitkällisistä elvytysyrityksistä huolimatta kuollut. </span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;">Rovaniemeltä lähtenyt juna oli Hämeenlinnan kohdalla jo nelisen tuntia myöhässä. Siis melkein puolet koko matkan kestoajasta.<br /><br />VR:n sivut kertovat, että yli kaksi tuntia myöhästyneistä matkoista saa 50% lipun hinnasta takaisin. Ei tunnu varmasti missään, jos myöhästyy liiketapaamisesta neljä tuntia ja menettää kenties vähän enemmän rahaa kuin muutaman kympin!<br /><br />Tällä hetkellä VR tiedottaa sivuillaan 12.1. - palaa normaaliliikenteeseen. 13.1. ja 14.1. on etusivu täynnä ilmoituksia poikkeuksenpoikkeuksista, joita on julkaistu puolen tunnin välein; on myöhässä, on peruttu... siis mitä vittua? On tiedotettu, että junat ovat olleet "jäässä", minkä takia on peruttu vuoroja. Paskanmarjat, joku ratatyöntekijä on kuitenkin päättänyt kokeilla, ovatko raiteet jäätyneet oikeasti ja täräyttänyt kielensä kiinni jäiseen raiteeseen. Sillä välin, kun kieltä on sulateltu, on peruttu junavuoroja. Mutta hei, kaikkihan sitä ovat joskus kokeilleet, ei sitä tarvitse kansalta salata!<br /><br />Pakkasen aiheuttaman haitan taakse piiloutuminen kuulostaa aivan yhtä naiivilta kuin klassikkouutinen "talvi yllätti autoilijat". Se nyt vaan on sellainen juttu, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Että osaisitte ensi vuonna varautua, sen tosi lämpimän ajanjakson eli kesän jälkeen on vuorossa vähän viileämpää, sitä myös syksyksi kutsutaan - sitten tulee TALVI, ja talvella saattaa olla lunta ja pakkasta. Etenkin Lapissa. Idiootit. Tosin onhan nyt ilmastonmuutos käynnissä, ja se kuulemma lämmittää talvea. Jep, täälläkin on nyt ollut kylmintä vuosiin.<br /><br />Kävellessäni päivittäin rautatieaseman alikulun läpi näen tietysti kaikenlaista. On tunnustettava, että en tiedä, kenen vastuulla rautatieasemien alueista huolehtiminen on, mutta ei se kovasti kiillottanut ainakaan minun silmissäni VR:n kilpeä. Maanantai-aamuna toinen hisseistä oli rikki. Siihen oli liimattu A nelonen, johon oli tussilla tikkukirjaimin tuherrettu HISSI ON RIKKI. Lappua tuijottaessani melkein astuin järjettömän isoon oksennuskekoon. Sama toistui tiistaina, keskiviikkona... torstaina joku oli yrittänyt merkitä tuntemattoman henkilön menun puolimetrisellä karahkalla. Mutta se oli jäässä, joten keppi makasi keskellä kulkuväylää. Perjantai-iltana hissi oli korjattu ja läjä kaavittu. Viikkohan siihen meni. Ainakin, koska edeltävänä viikonloppuna en sitä reittiä ollut kulkenut.<br /><br />Puolustukseksi täytynee mainita vielä tähän loppuun, että onhan VR kuitenkin petrannut asiakaspalvelussa viimeisten viikkojen aikana huikeasti. En ole ainakaan aikaisemmin törmännyt uutiseen, että muut joukkoliikennevälineet olisivat suoraan hotellista sisältä asiakkaita käyneet noutamassa.<br /><br /></span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family:verdana;"><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-116677974857958914?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-6799333562994538862010-01-08T10:51:00.005+02:002010-01-08T11:36:19.417+02:00<span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family: verdana;">Mikä se on? Se ei ole kalenterissa, mutta se ansaitsisi olla. Se alkaa heti tapaninpäivästä ja päättyy tammikuun loppuun. Olen päätynyt siihen johtopäätelmään, että vitutuskuun perimmäinen tarkoitus on aiheuttaa kansallista alemmuudentuntoa, masennusta, ahdistusta ja rahanmenoa. Vitutuskuussa on myös pari varsinaista (infernaalista) juhlapäivää. Niistä ajattelin nyt tarkemmin kertoa.<br /><br />27.12. Alepäivä<br />Tapaninpäivän jälkeen kaupoissa alkavat joulunjälkeiset alennusmyynnit.<br />Kaikki ryntäävät ostamaan krääsää, kun kerran ennen joulua kukaan ei ole mitään ostanut. Siis, jos sitä rahaa sattuu enää olemaan. Jos ei ole, niin sitten visa vinkuu. Alepäivänä kaupoissa pyörimisen avainsana on survival-of-the-fittest. Niistä viimeisistä kolme euroa maksavista mummokalsareista käydään veristä taistelua. Koomisinta alepäivien hameväen flippauksessa kuitenkin on ehkä se, että vaatteita ostetaan joulunpyhien jälkeen, juuri kun perse on leveimmillään. Sovituskopeissa saumat ratkeilevat ja palavien hermojen käry leijuu ilmassa. Yleensä kaikki kelpaa, missä on oranssi lappu tai pieni tussilla merkattu viiva hintalapussa. Aivan sama, jos alennus on 10%. Sehän on tosi halpa ja se on pakko ostaa, vaikkei tuotteella todellisuudessa koskaan mitään tekisikään.<br /><br />31.12. Valehtelun ja viinanvetämisen juhlapäivä<br />Oikeastaan jo muutamaa päivää ennen uutta vuotta mielipidepalstoilla alkaa sota siitä, pitäisikö kaikki ilotulitteet kieltää, sillä nehän räjähtävät! Roskaa, melua, ja äärimmäistä exodusta muutaman tunnin ajan yhtenä päivänä. Ja nythän ne ensi vuonna ovatkin jo käytännössä kiellettyjä. Ennustan, että viiden vuoden sisällä asiaa tarkistellaan ja lakimuutos tiukentuu siten, että myynnissä on enää sädetikkuja (niitä pieniä). Niitä saavat ostaa vain 20 vuotta täyttäneet, tulee käyttää suojalaseja ja palamattomia suojapukuja, ja niitä saa poltella uuden vuoden aattona klo 15 ja 16 välisenä aikana. Ei kaupungeissa, vaan pelkästään maaseudulla. Ja alkoholin, tupakan sekä kofeiinin käyttö uutena vuotena kielletään. Uutena vuotena on monella myös tapana tehdä niitä "uudenvuodenlupauksia". Luvataan olla ahkera ja kiltti kaikille ihmisille, lopettaa ylinopeutta ajaminen, vähentää mässyn syömistä ja liikkua enemmän, laihduttaa 100 kiloa, lopettaa viinanjuonti, tupakanpoltto ja ties mitä paskaa. Ja kaikki tämä itselleen ja lähipiirilleen valehtelu hymy korvissa tietäen, että vitut siitä mitään tule. Kyllä se lähipiirikin sen tietää. On vaan kohteliasta vastata, että hienoa, onneksi olkoon hyvästä päätöksestä!<br /><br />1.1. Moraalisen havahtumisen päivä (kansainvälinen krapulapäivä)<br />Tammikuun ensimmäisen päivän aamuna kaikki valkenee yhtäkkiä. Nyt pitäisi sitten alkaa toteuttamaan niitä lupauksia. Liskojen yötä pukkaa, pikkueriön arabialaisen kanssa on keskusteltu norjaksi, peilistä katsoo takaisin joku, jota ei tunne - luultavasti joku niistä Suurimman pudottajan uusista kilpailijoista, kun niin turvonneelta näyttää... iltapäivällä alkaa kovasti tehdä mieli sitä naapurissa olevan kebabmestan äärimmäisyysmättöä, mutta kun pitäisi popsia vain salaattia... Niin, elämä on valintoja. Siksi uudenvuodenlupauksia on aivan turha lähteä kännipäissään kaveriporukalle latomaan, sillä joku varmasti ne vielä muistaa.<br /><br />2.-4.1. Paniikkinappula pohjaan-päivät<br />Jos uusi vuosi on venähtänyt pitkäksi, vielä saattaa niitä mörköjä näkyä.<br />Mörkö tulee kaapista viimeistään, kun avaa tv:n, netin, paikallislehden tai minkä tahansa median. Ostoskanavat, kaupat ja erityisesti kuntosalit huutavat repsahtanutta vitutuskuussa. Alennuksessa on ties millaista vemputinta, pilleriä ja härpäkettä sekä kurssia ja jumppatuntia. Luvataan sitä, mitä kaikki kaipaavat - joulukilot lähtevät, ja saat iloisen ja pirteän mielen! Ja paskanmarjat. Ainoa, joka laihtuu, on lompakko.<br /><br /></span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family: verdana;">Minusta tipaton tammikuu on ehkä paskinta hypetystä ikinä. Kipristele siinä viinanhimossasi kuukausi, niin saat olla iloisin mielin perseet olalla putkeen 11 kuukautta. Ja sitäpaitsi, mikä tipaton tammikuu se muka on, jos ensimmäisenä päivänä vetää viinaa aamuun saakka? Silloinhan pitäisi lopettaakin jo tammikuun alkaessa keskiyöllä! Siinä teille sitä vitun selkärankaa saatana.<br /></span></span></span><br /><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-size:85%;"><span style="font-family: verdana;">Niin, että olisipa jo helmikuu. Saisi taas palata arkeen. Ryypätä, rellestää ja syödä sitä kebabia.<br /><br /><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-679933356299453886?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-62642155637007358992009-12-11T18:54:00.003+02:002009-12-11T19:46:18.204+02:00<span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-family: verdana;">Epätoivoinen avunhuuto markettien maitotuotehyllyllä, kyllä, minäkin olen mainoskanavien aivopesun uhri. Ostin Activia-jogurttia ja aioin koettaa sitä kaksi viikkoa. Kyllä, vain 14 päivää ja olen taas niin timmissä tikissä, että sixpack tulee taas näkyviin. Ja ei, en puhu nyt oluesta ollenkaan. Isäntää hävetti työntää kärryä kaupassa. Vittu, Activiaa kärryssä. Mitä ihmettä sitä nyt selittäisi, jos törmäisi tuttuihin? Olisiko seuraava askel kärrätä perjantaisin luomuvegeruokaa, alkoholitonta saunaolutta tai ehkä jopa vaaleanpunaisia kauluspaitoja?<br /><br />Pitkällisen ja rakentavan keskustelun jälkeen maitohyllyltä lähdettäessä kuitenkin perhesopu säilyi ja yhteistuumin moinen häpeä kätkettiin lihapakettien alle. Tapahtuneesta on nyt kulunut 11 päivää. Enää kolme siis jäljellä, ja saan rahani takaisin. Voin ostaa niillä sitten voittoni kunniaksi vaikka mässyä.<br /><br />Aluksi olin aivan innoissani, onhan sen pakko toimia, kun kaikki mainosten tyypit on niin iloisia ja hoikkia. Toinen syy taustalla oli, että meikäläisen supermasulle ei mikään eikä kukaan mahda mitään. <span style="font-style: italic;">Paitsi isännän aamukahvi, joka ulkoisesti muistuttaa kahvin sijasta mustaa kofeiinikastiketta ja sisäisesti ulostuslääkettä...</span> Ei koskaan mitään vatsatauteja, eikä 10 kahvikupillisen tempominen yhden yövuoron aikana tunnu missään. Puhumattakaan, että nätisti sanottuna se on hoidettava vain kotipöntöllä... Halusin siis todistaa, ettei Activiasta ole mitään hyötyä. Mutta jos olisinkin väärässä, ajattelin, että pitäisin sen 14:n vuorokauden ajan päiväkirjaa ja päivittelisin sitä jollekin näistä verkkopäiväkirjoistani. Noh, voisin julkaista otteen tässä, todistaakseni syyn, miksi niin en tehnyt...<br /><br />"1. päivä: se on tavallista jogurttia. Ei laktoositonta. Masu jutteli ahkerasti koko päivän. Hävetti. 2.</span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-family: verdana;"> päivä: se on tavallista jogurttia. Ei laktoositonta. Masu jutteli ahkerasti koko päivän. Hävetti. 3. </span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-family: verdana;"> päivä: se on tavallista jogurttia. Ei laktoositonta. Masu jutteli ahkerasti koko päivän. Hävetti. 4.</span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-family: verdana;"> päivä: se on tavallista jogurttia. Ei laktoositonta. Masu jutteli ahkerasti koko päivän. Hävetti. Piereskelyä julkisilla paikoilla. Hävetti ehkä hippasen entistä enemmän."</span></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;"><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="color: rgb(102, 0, 204);">Että näin. Ei toimi. Pyörittelin aamulla purkkia käsissäni kiukuissani. Paskaa. Siinä oli maininta: "osana terveellistä ruokavaliota". No niin! Eihän sen edes kuulu toimia! Ja siinä mainoksessa ne äijät veti grillistä kilon rasvaista lihaa ja se silti muka toimi. Vittu, minua on kusetettu. Taas.<br /><br />Kunnes... tänään suihkussa näin jo omat jalkani. Wau! Olin innoissani. Activia tepsii! Masu oli kadonnut. Siksteri oli tullut takaisin! Kävin jopa moisesta innostuneena vaa´alla. Pari kiloa oli hävinnyt. Ohhoh, tällaisestahan en osannut unelmoidakaan. Olin jo rakentelemassa alttaria jääkaappiin näille taikatuotteille, kunnes vaaleanpunainen kupla puhkesi: minähän olen jo kolmatta päivää niin järkyttävässä flunssassa, ettei ruoka maistu. En ole syönyt kahteen-kolmeen päivään juuri mitään... onkohan sittenkään Activialla mitään tekemistä mahan katoamisen kanssa? EI. Mutta millä todistan sen nyt, saadakseni rahani kolmen päivän päästä takaisin?<br /></span></span></span></span><span style="color: rgb(102, 0, 204);"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size:78%;"><span style="font-size:85%;"><br /></span><br /><br /><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-6264215563700735899?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-42268684222639500292009-10-19T09:54:00.006+03:002009-10-19T11:32:00.026+03:00<span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;">Kaikki lienevät törmänneen kieltoon tupakoinnista autossa, jossa on lapsia kyydissä. No sehän on tietysti kyllä ihan ok, mutta eikö tässä jo olla jokaisen ihmisen henkilökohtaisiin asioihin puuttumassa? Tuleeko joku kohta kotiin vahtimaan, ettei äiti syötä lastaan liikaa - lasten ylipainoisuudesta on myös juuri julkaistu tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että vauvojen ylisyöttäminen on terveysriski vielä aikuisiälle saakka?<br /><br />On jälleen nostettu esiin ehdotus, jonka mukaan nuorten autoilijoiden kyyditettävät eivät saa nauttia autossa alkoholia, sillä humalajuominen takapenkillä lisää kuulemma ylinopeuksia ja sen myötä vaaratilanteita sekä kolareita. Entäs, jos kukaan ei autossa juo, mutta on jo valmiiksi kulkuvälineeseen ryömiessään kolmen promillen kännissä?<br /><br />Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta viisaat päättäjät keksivät, nyt kun ei mitään tämän tärkeämpääkään asiaa ole ratkaistavana, mutta sen varalta, että mielikuvitus ei eduskunnassa laukkaa, ajattelin tehdä listan erinäisistä liikennettä vaarantavista seikoista, joita he voivat käsitellä vaikka siellä suuren valiokunnan pöydän ääressä (jossa muuten olen myös itse käynyt istumassa) ja tehdä näistä jopa kenties uusia lakialoitteita. </span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;">Feel free and get carried away!</span></span></span><br /><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;"><br />* Kaikenlainen syöminen ja juominen autoa ajaessa. Tästä on ennenkin jo ollut puhetta, kuuma kahvi ja keitto kun on tutkitusti turvallisuusriski haarustimille.<br /><br />* Puhelimessa puhuminen ilman hands-freelaitteistoa. Eikun täähän onkin jo sakon uhalla kiellettyä.<br /><br />* Masturbointi liikenteessä. Samoin yleensä ottaen alastomuus liikkuvassa autossa. Törmäsin uutiseen ulkomailta (onneksi ei jo ole Suomeen asti levinnyt tämmöinen epidemia, mutta kielletään lailla äkkiä, ennenkuin niin pääsee tapahtumaan), jossa kuljettaja aiheutti peräänajokolarin. Poliisin tullessa paikalle kaveri oli todennut, että syy moiseen oli hänen intohimoinen wankkaamisensa auton ratissa. Heppu vietiin poliisiasemalle, ja tämä alkoi tumputtaa myös kesken kuulustelun.<br /><br />* Tupakointi autossa in general. Jos ette ymmärrä, mitä tällä ajan takaa, kannattaa kaivaa hyllystä Kummeli Stories ja katsoa se rallipätkä uudestaan. Tämän perusteella voisi myös olla asiallista lainvoimaistaa pieni vaahtosammutin autoihin pakolliseksi. Ja sehän tulee kiinnittää huolellisesti, seilaaminen jalkatilassa saattaa aiheuttaa vaaratilanteita.<br /><br /></span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;">* Wc-hätä. Kuplan kasvaminen otsassa kasvattaa suoraan verrannollisesti ylinopeusriskiä.</span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;"><br /></span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;"><br />* Koirien kuljetus henkilöautossa. Koitapa siinä sitten olla reagoimatta, kun taskuhaukku päästää yhtäkkisen kimeän haukun ilmoille ruuhkassa. Tai kun kuolalätäkkö alkaa jo lähestyä jalkatilaa. (Kyllä, pidän kissoista.)<br /><br />* Nenän kaivaminen liikennevaloissa. Usein johtaa ketjureaktioon ja/tai herkimmille </span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;">kanssa-autoilijoille</span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;"> viereisellä kaistalla aiheuttaa ällötystä. Kunnon kultakimpaleen löytyessä saattaa myös hidastaa liikennettä, kun kuljettaja ei innoltaan ja ihmetykseltään ehdi reagoida ajoissa valojen vaihtumiseen.<br /><br />* Anoppi. Anoppia on kuljetettava sille erikseen määritellyssä kuljetuslaatikossa, sillä se haittaa keskittymistä ja saattaa aiheuttaa epämääräisiä vaaratilanteita liikenteessä ollessaan vapaana henkilöautossa.<br /><br />* Radion/musiikin kuuntelu ajaessa. Trancesta ylinopeussakot ja klassista kuunteleville alinopeuksista. Tästähän on tehty niin paljon tutkimuksia, että ihmettelen uusissakin autoissa vielä olevan ylipäänsä vakiona cd/mp3-soittimia. Pitäisi ehdottomasti kieltää. Ja jos asentaa vielä jättimäiset buusteritkin autoonsa, ei muuta kun takavarikoidaan ja kortti hyllylle: kaahaa kuitenkin, eihän niistä mitään psykologian kurssien äänikirjoja kuunnella.<br /><br />* Lapset. Usein sotkevat, metelöivät, riitelevät tai muuten vain häröilevät. Suuri riski, kuljettajan keskittymiskyky on vaarassa häiriintyä vakavasti. Lasten oleskelu liikkuvassa autossa on kiellettävä sakon uhalla.<br /><br /></span></span></span><span style="color: rgb(102, 51, 255);"><span style="font-family:verdana;"><span style="font-size:85%;">* Piereskely. Kaasupäästöt vahingoittavat paitsi otsonikerrosta, myös kanssamatkustajien yleistä hyvinvointia. Pahimmillaan kakkoskaasut saattavat aiheuttaa rajun oksennusreaktion. Kääläämisestä lisäksi on erikseen säädettävä tuplamääräinen sakkorangaistus.<br /><br />Ja lopuksi vielä ennakoivaa valistustyötä: vaadin paikallisen liikenteen törttöilyä kauhistelleena kansalaisena jokaisen kirjallisen ajokorttikokeen yhteyteen älykkyysosamäärätestit. Tällä testillä voitaisiin takuulla kumota suurin osa näistä idioottimaisista kielloista ja ohjeistuksista - samalla säästettäisiin yhteiskunnan verovaroja ja vakuutusmaksuja. Itse aion tehdä yhteiskunnalle palveluksen ja jälleen esimerkillisen päivän hyvän työn: en aio tänääkään ajaa autoa, vaikka omistan kortin.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /></span></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4226868422263950029?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-57646399569898669642009-09-17T09:36:00.003+03:002009-09-17T10:22:58.876+03:00Kuningasajatus tuli taas jostain esille. Syksy tulee ja kaikkia vituttaa. Mutta elämä on sitä mitä siitä itse haluaa tehdä - siis positiivista ajattelua vaan ja taas elämä hymyilee! Ajattelin kokeilla.<br /><br />Jos nyt sattuu olemaan niin, että oma työpaikka vituttaa, niin ainahan voi ajatella niitä raukkoja, jotka lamaa hyväksikäyttäen on irtisanottu. Ja nakertavat nyt näkkäriä ja maalia kotinsa seinistä. Että näin. Tulee siis iloita siitä, että saa olla paskassa työpaikassa tai ylipäänsä tehdä vituttavaa duunia.<br /><br />Kotona puolestaan olen ihan helvetin iloinen remontoimattomasta kämpästä ja laiskasta eläköityneestä taloyhtiöstä. Monellahan ei ole enää varaa edes maksella asuntolainojaan, jos vielä palataan edelliseen. Jos sattuu asumaan vuokralla, kuten minä onnellinen, niin iloitsen suuresti siitä, etten ole ainakaan velkavankeudessa. Tai jotain.<br /><br />Olen myös suuresti kiitollinen tästä vitunmoisesta flunssasta ja surkeasta olosta. Vähät siitä, että olo on voimaton, ihmiset tuijottelevat epäluuloisesti joka paikassa, kiertelevät ja karttelevat, ja tällä määrällä käytettyjä nessuja voisi rakentaa pilvilinnoja. Hienointa on ehkä kuitenkin se, että moinen tauti päätti iskeä viime viikon 3 vapaapäivästä heti ensimmäisenä, joten ei edes tarvinnut hakea sairaslomaa. Kaikki vapaapäivät menivät iloisesti ihmetellessä, kuinka paljon ihminen kykenee yskimään oksentamatta verta ja pohdiskelemalla, että mistä tätä räkää oikein tulee. Sitten kun oli jo parempi olo, sainkin palata taas takaisin työelämään. Jippii.<br /><br />Pakollinen lisäys: eipä onneksi ole kuitenkaan sikainfluenssaa, siihenhän tämmöinen riskiryhmään kuuluva 20+ rääpälekeuhkoinen raasu saattaisi kuulemma jopa kuolla. Niin että kyllähän minua oikein onni potkaisi!<br /><br />Naapurin täti on tuossa pitänyt taistelumaratonia miesystävänsä kanssa toista viikkoa: 48 tuntia putkeen huutoa ja ovien pauketta. Rääkymistä myöhään yöhön ja niin sanottua musiikkia heti kukonlaulun aikaan. Kyllä vetää suupieliä ylöspäin, oma parisuhde tuntuu olevan erittäin terveellä ja vakaalla pohjalla. Sitäpaitsi luin juuri jostain, että liian pitkät yöunet aiheuttavat terveydellisiä ongelmia pitkällä tähtäimellä. Olen siis kiitollinen, että saan nukkua vain sopivan lyhyitä yönokosia työpäivieni välillä.<br /><br />Makuuhuoneemme muututtua kuntosaliksi olen viihtynyt siellä nykyisin hurjan paljon vaihtelevista syistä. Iltapäivälehden terveyspalsta hehkutti, että jonkun tutkimuksen mukaan paksut reidet ovat terveydelle edullisemmat kuin hoikat sellaiset. No kiva. Voi helkkari sentään. Juuri kun pääsin kerrankin vauhtiin.... taidan lopettaa kuntoilun, että pysyn terveempänä ja onnellisempana.<br /><br />Kaikesta tästä riemastuneena sitten klikkailinkin itseni Yleisradion nettisivuille, sieltä löytyi kiintoisa hyvinvointiosio, sehän on kovin trendikästä - hyvinvointia ja positiivista ajattelua kansalle. Tein kotona aiemmin saamani palautteen kannustamana ihan vain huvikseni elämänilotestin: tulos 23/30. Juu, se kuulosti tosi mahtavalta! Tulossivulle saakka päästyäni fiilis ehkä ihan pikkuisen muuttui. Masentuneisuuden riskirajaksi oli pisteytetty 12. Mitä enemmän pisteitä, sitä syvempi masennus. No mutta...olisinhan toki voinut saada vielä 7 pistettä enemmänkin....?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-5764639956989866964?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-88571876318726782282009-07-22T12:01:00.010+03:002009-07-22T12:51:11.234+03:00<span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Yhdysvalloissa yliopisto - yhteistyössä suurimpien autovalmistajien kanssa - käytti juuri tutkimusvarojaan tärkeään tutkimukseen listatakseen vaarallisimmat ruoat autoa ajaessa. Kuuma kahvi sekä keitto olivat listan kärjessä. Samassa yhteydessä oli havaittu, että kolareista noin 80% johtuu siitä, että autoilijan havainnointikyky heikkenee duunaillessa jotain muuta ajaessa, kuin keskittyessä itse ajamiseen. Itse en ole koskaan kyennyt pitelemään ratin takana keittolautasta toisessa kädessä ja toisessa lusikkaa. Saati sitten vielä kahvikuppia, rattia ja vaihdekeppiä. Jänniä nuo jenkit. Niillä on varmasti enemmän käsiäkin kuin vain kaksi. Odottelen innolla, koska julkaistaan sama tutkimus polkupyöräillessä vaarallisimmista herkuista. Tietysti yhteistyössä Jopon kanssa. Jos oltaisiin Suomessa, pussikeitot, saati sitten take-away-kahvi kiellettäisiin tuon jälkeen taatusti. Niistähän ei koskaan saa kantta kunnolla kiinni. Ja jos saa, niin mukiin jää silti vielä puolet kahvia, vaikka sen on juonut muka tyhjäksi. Ja sehän vituttaa niin paljon, että se kansi on revittävä ajaessa auki. Johan on suffelit valkoisilla pyhähousuilla kirkkomatkalla. Arvatkaapa, vituttaako se.</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Jokin aikaa sitten julkaistiin suositus jonkun diipadaapatutkimuksen pohjalta, jonka mukaan alle 15-vuotiaat eivät saisi nauttia energiajuomia niiden korkeiden kofeiinipitoisuuksien takia. Kofeiini vaikuttaa kuulemma haitallisen piristävästi. Samoin kyseiseen ikäjakaumaan kuuluvat lapsukaiset eivät saisi juoda kahviakaan. Mitenköhän Starbucksissa moiseen suhtauduttaisiin? Ehdottaisin täten, että mopokortit pöytään vaan jokaisen kahvilan ovella ja kieltomerkit jo ulko-oviin. Kahvipaketit kaupan kassalle ja tiskin alta vain luvanvaraisesti myytäväksi, kuten jo tupakan kanssa on käynyt. Toki henkkareita vastaan ja tietty ostomäärärajoitus, vaikka yksi paketti per ostoskäynti/naama.</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Nuuskan myyntirajoitukset saivat minut hulluudenomaisen hirnumisen pauloihin viimeksi tuossa toista kuukautta sitten, kun Ruotsinlaivalla kävin. Edelliskerrasta muuten oli vuosikausia aikaa. Tuijotin seinään liimattua lappua, joka kertoi, että nuuskanmyyntipiste on avoinna rajoitetun ajan - jotain tyyliin klo 7:05-7:15 ja 13:15-13:30, jos ei sada tai paista aurinko tai muuten vaan vituta. Mitä helvettiä!?! Miksi ihmeessä sen purtilon saa kuitenkin pitää hallussaan ostamisen jälkeen? Tai ylipäänsä kiikuttaa kotiin, jos ei sitä saa ostaakaan kuin vain minimaaliseksi rajattuina aikoina?</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Kreikassa kiellettiin yleisillä paikoilla tupakoiminen. Johan wannabehyssälät taputtivat otsikon kohdalla pieniä karvaisia käsiään. Ensimmäisten rivien jälkeen huuma haihtui hetkessä: "yleisiksi paikoiksi" listattiin</span><span style="font-style: italic; color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;"> jotkut kahvilat ja ravintolat</span><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">, jotkut ravintolat </span><span style="font-style: italic; color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">osittain </span><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">sekä </span><span style="font-style: italic; color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">julkiset liikennevälineet. </span><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Koska täällä on saanut vielä tupakoida metroissa, busseissa, junissa tai takseissa?!! Ruotsalaisilla puolestaan napsahti kunnolla: ulkoilmaterasseille lätkäistiin savuttomuuspakko. Siitä innostuttiin niin kovasti täälläkin perähikiällä, että kansanliike alkoi ehdotella massatapahtumiin tupakointikieltoa. Käykääpä piruuttanne messukeskuksen tupakkakopissa matkamessujen kutsuvieraspäivänä, kun paikalla ovat pelkästään ammattilaiset. Siinä teille todellista massatapahtumien savuttomuutta kerrakseen.</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Mistä mieleeni juolahtikin eräs paikallinen leirintäalue, jossa oli koko alueen kattava tupakointi- ja alkoholinnauttimiskielto. Mahtaakohan se olla enää pystyssä? Vuosia sitten naureskellen ihmettelin moista, mutta nyt on mennyt jo hymy erittäin syvälle pyllyyn. Tämä tulee takuulla yleistymään. Ja yhtäkkiä sitä huomaakin asuvansa Japanissa. Neliön kokoisessa korttelitupakkakopissa.</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Valittamisesta in general oli tuossa lehdissä myös juttua. Suomalaiset valittavat mieluiten toisten ihmisten käyttäytymisestä - lehtien palstoilla, ei viranomaisille, saati niille, joita asia koskee. Toisin sanoen, valittaminen on niin hauskaa, ettei haluta tarttua suoraan asiaan epäkohtien (lue: valittamisen aiheiden) poistamiseksi. Gallupin mukaan kuitenkin vain 19% lukijoista tunnusti kirjoittaneensa yleisönkirjoituspalstoille. Eli samat - joka viides suomalainen - nurisee eri asioista lehdissä päivittäin. Way to go, you bloody suckers.</span><br /><br /><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">Tämän kyseisen kitinätutkimuksen mukaan kaikki suomalaiset ovat kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä - </span><span style="font-style: italic; color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;">kaikki ne toiset</span><span style="color: rgb(102, 255, 255); font-family: georgia;"> valittavat liikaa ja ihan turhista asioista.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-8857187631872678228?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-44482015796029569892009-05-19T12:36:00.005+03:002009-05-19T13:48:36.944+03:00<span style="color: rgb(255, 0, 0);">Paniikki.</span><br />Rapsahti neljännesvuosisata mittariin eilen. Huhhuh, onneksi tänään on uusi päivä ja saan rauhassa repiä hiuksia päästäni, kun tajusin, että 30 on nyt lähempänä kuin 20. Teiniangstaamisesta lähtee kohta uskottavuus. Pitäisi kasvaa aikuiseksi, rauhoittua, ottaa helvetinmoinen asuntolaina, tehdä kaksi kaunista ja kilttiä lasta, ostaa näyttelykelpoinen kultainen noutaja ja vaihtaa toi 460-sarjan Volvo farmariksi. Mieluiten 2005 kasaanliimattu V70 tai uudempi, ettei naapurit vaan mistään tajua, että on oikeasti ihan veloissa jo pelkästään siitä talosta.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Kauhu.</span><br />Pysyviä kauhukokemuksia saa vuosittain vastaavantyyppisistä perhejuhlista. Itse olen kerran käynyt sukujuhlissa. Kaikki saivat hienot Wordilla tehdyt nimilaput rintaansa jo etukäteen, ja suvun sokeimmat mummot tulivat sitten työntämään nenänsä tissien väliin - nimilappuja tihrustamaan ja poskilihoista puristelemaan. Voivoi sentään, kyllä aika rientää ja lapset kasvaa. Sepä outoa ja ihmeellistä. Illan kuluessa puukot heiluu ja juhlapaikan kivijalan alle viritellään palavaa sanomalehteä johtuen joistain 20-luvulta kolmanteen sukupolveen periytyneistä naapurirajariidoista tai veloista, vältellään oikein porukalla alkoholistihylkiötä ja sitä suvun mulkeroa, joka tulee aina lesoilemaan Mersullaan ja lääkiksessä opiskelevalla nössöpojallaan. Miksi sinne pitää sitten tuppautua, jos ei kenenkään kanssa tule toimeen? No, onhan siellä ruokaa ja ilmaista viinaa. Ja lopuksi kaikki kuitenkin saavat mukaansa hienon sukututkimuskirjasen. Jossa oma nimi tai tilan nimi - lottovoiton osuessa kohdalleen jopa molemmat - on päin persettä ja kansilehden esiin kääntäessään paskoo housuunsa, kun sieltä tuijottaa takaisin karsean näköinen 1700-luvun esi-isä.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Asenne.</span><br />Joo. No enpähän ole koskaan ollut juuri mitään juhlatyyppiä. Pitkin hampain annoin äitini pitää kymppisynttärit. Silloin vetäisin vitun päähäni ja tokaisin, että seuraavat tärinät katson vierestä, kun saan valkolakin Kaurialan lukiosta. Yhdeksän vuotta myöhemmin kirjoitin ylioppilaaksi kyseisestä opinahjosta ja suostuin siihen, että minimaaliset lakkiaiset pidettiin kotitilalla. Häät puolestaan meni sujuvasti keskellä viikkoa nopealla kakkukahvivastaanotolla kotona kerrostalokaksiossa. No, aiheeseen ehkä palataan vielä. Isotätinikin piti kunnon häät vasta, kun juhlittiin kultahäitä eli oliko se nyt sitten peräti 50 vuotta myöhemmin.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Trillerihiki-preludi.</span><br />Eilen olisin halunnut jättää koko päivän väliin. Kakut pakersin kuitenkin edellisiltana, tiesin, että näin käy. Vähän ennen yhtä soi puhelin; hätäpieru; isukki soittaa. Visualisoin päässäni nopeasti läpi koko kauhuskenarion ja tiesin, ettei tästä ole pakotietä. Jos kiellän tulemasta, ne suuttuvat, jonka jälkeen ne tulevat. Jos en vastaa, ne tulevat. Jos sanon, että saavat tulla, ne tulevat. Mutsi ahtaa perseensä vaikka postiluukusta, jos haluaa. Ja sekin tapahtuu vain siksi, etten ole kovasta innosta huolimatta antanut sille meidän kotiavaimesta kopiota. Isukki jutteli 25 vuoden takaisesta mielettömästä ukonilmasta, mutsi huusi takaa jotain samanaikaisesta peräpuikosta. Aivoni eivät oikein tienneet, mihin reagoida. Ehkä sekin johtuu siitä kuukauden etuajassa syntymisestä.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Trillerihiki-actiontime.</span><br />Sitten juostiin tupakalla kaksi tuntia ja kyttäiltiin hikinorot valuen parkkipaikalle. Kuulemma eivät meidän vanhemmat koskaan sovi tuloaikaansa etukäteen keskenään, mutta niinhän siinä kävi neljättä tai viidettä kertaa putkeen, että kun omat vanhemmat kurvaavat parkkiin, appivanhemmat ajavat perässä. Aikamoinen sattuma. Ei sitä enää jaksa esittää yllättynyttä. Ainoa positiivinen asia siinä on, että sitten on koko urakka kerralla ohi.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Loppuahdistus.</span><br />Mutsi raastaa hermoja viisinkertaisella teholla, jos lähettyvillä on paljon muitakin ihmisiä. Juoksee joka suuntaan ja tekee kaikkensa saadakseen luotua lähipiirilleni erilaisen kuvan minusta. Aikaisemmin on pitänyt jotain vähemmän normaaleja/hauskoja lapsuuskuvia mukanaan, ja esittelee ne kaikille muutamalla hauskalla tarinalla, kuten esimerkiksi minä 3-vuotiaana alasti, (onpa hassua), tai tyyliin jos vaikka olen onnistunut kusemaan housuun julkisella paikalla 10-vuotiaana. Pitäähän lasten alastonkuvia näyttää kaikille kahvipöydässä! Kahvittelusta ei kuitenkaan tule mitään, kun pitää säännöllisin väliajoin singahtaa johonkin suuntaan. Kysellään, syyllistetään, otetaan vähän "tilanne" kuvia ja tutkitaan vaivihkaa kaapit ja hyllyt, kalenterin merkinnät etc. Lahjoissa on yleensä piilotettu haistatteluviesti. Esim. joululahjakassissa oli Alkon käyntikortti, ja se ei sinne vahingossa joudu, kun tietää mitä asioita oli tapahtunut ja millä tavalla ne oli käsitelty aiemmin.<br /><br /><span style="color: rgb(255, 0, 0);">Jälkivaikutukset.</span><br />Tunnetteko käsitteen psy-vampyyri?<br />Kun ulko-ovi sulkeutuu, naama punaisena häpeästä ja kiukusta, järjettömän väsyneenä kaadun sohvalle. Uhrin ensisijaiset hoitokeinot: ranteet auki, pää täyteen viinaa tai purkillinen valerianaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4448201579602956989?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-605336139790934242009-05-07T13:09:00.007+03:002009-05-07T14:09:23.721+03:00Puhutaanpa vaihteeksi taas kerrostaloasumisen riemuista: kasa toisilleen tuntemattomia ihmisiä tuupataan Kymppitonnin kilpailijalaatikkoihin: päällekkäin, vierekkäin. Heidät erottaa muutama pahvinen väliseinä. Ikkunoista pihalta pääsee suoraan näkemään, mitä kukin on tekemässä. Oikein mukavaa yhteiseloa.<br /><br />Kävipä tuossa varmaan puolisen vuotta sitten sellainen ihme, että vanhempani pysähtyivät kerrankin kuuntelemaan, kun puhuin vuokra-asumiseen liittyvästä lainsäädännöstä. Meillähän homma menee niin, että elämänkokemus (lue: IKÄ ja VANHEMMUUS) on joka asiassa opiskelua ja kirjaviisautta edellä. Okei okei, en ole lakimies, mutta paremmin koulutettu kuin vanhempani. Kerrostaloasumisesta minulla on kohta 7 vuoden kokemus, heillä takanaan pari vuotta Hervannassa Tampereella 60-70-lukujen taitteessa, mutta tässähän tietysti se ikä ja vanhemmuus tekee sen, että minut kommentteineni voi ignorata suoralta kädeltä.<br /><br />Vanhempani ryhtyivät useista varotuksista huolimatta vuokraisännöimään perintökämppää. Olin sitä mieltä, että heidän näkökohtansa toimintaan on vähintäänkin puutteellinen, mutta kyllähän nyt kaikki yli viiskymppiset pystyvät siihen, kun on sitä elämänkokemusta. Nyt vuokralainen oli sitten lopulta tusannut itselleen varoituksen taloyhtiöltä ja vuokraisännille tuli postissa muistutus lunastuspykälän olemassaolosta. Ensin oltiin kovasti sitä mieltä, että eihän taloyhtiö voi tehdä mitään, kun he omistavat sen asunnon. Piti vähän aikaa terävöittää, mikä lunastuspykälä oikeasti on, ja miten sitä voidaan käyttää lainopillisesti moisessa ongelmatapauksessa. Tuli ensimmäistä kertaa hiljaisuus. Nautin siitä.<br /><br />Hiljaisuus. Niinpä. Omakohtaisia kokemuksia on myös isännöitsijän antamasta kirjallisesta varoituksesta, jossa alaotsikkona on "häiritsevä elämä". Ensimmäinen ja myöhemmin useammastakin talosta vastaava isännöitsijämme oli koulutukseltaan vastaanottovirkailija kuten minäkin. Työkokemusta nykyisestä työtehtävästä: nolla päivää ennen kyseistä pestiä. Kertooko jotain? Mainittakoon, että ammattinimike on nykyisin toiminnanjohtaja. Loppujen lopuksi järjestyksenpito talossa meni siihen, että oli lempparilapsilista ja musta lista. Yllättäen, isännöitsijä oli oven takana aina kun edes harkitsit pieraisevasi. Hienoa, että päästiin sieltä pois.<br /><br />Elämänkokemusta on karttunut tässä kahden vuoden aikana kyllä jo niin paljon kerrostaloasumisesta, että hiukset alkaa vähitellen harmaantua ja putoilla pois. Häiritsevän elämän haluaisin kuitenkin jonkun määrittelemään minulle ihan face-2-face. Se kokemukseni mukaan on, jos bilettää viikonloppuisin. Sen sijaan määritelmä ei täyty, jos 7 päivää viikossa huudattaa musiikkia kello 7 ja 22 välillä muutaman tunnin tauoilla, huutaa pihalla kurkku suorana monta kertaa päivässä ja käyttäytyy muutenkin jatkuvasti korostetun kovaäänisesti, pyykkää päivittäin esim. mattoja ja lakanoita, vaikka taloyhtiössä on vedenkäyttöä pyydetty useaan otteeseen vähentämään. Niin, eihän siinä mitään lakia suoranaisesti rikota. Muuten vaan melutaan niin maan perkeleesti päivän valoisa aika. Kännykkällä kavereille soittaessa pitää huutaa, koska se on kätevämpää niin. Kaverin ei tarvitse rasittaa itseään lisäämällä voluumia. Lisäksi seinäkello ja helvetisti tuulikelloja, ettei vaan tarvitsisi missään vaiheessa päivää kuunnella hiljaisuutta.<br /><br />Näin naapurina täytyy todeta, että luojan kiitos kyseisellä haittaeläimellä ei ole varaa eikä kiinnostusta ostaa autoa/moottoripyörää. Ottaisi varmaan niistäkin pakoputken pois. Eniten vituttaa kuitenkin se, että edellisessä taloyhtiössä kerran isännöitsijä tuli aamupäivällä komentamaan musiikkia hiljaisemmalle, koska talossa on "kolmivuorotyötä tekeviä henkilöitä". Olin niin huuli pyöreänä, etten saanut kommentoitua mitään. Jos olisin kyennyt, olisin ehkä ladannut takaisin, että jaa mun itseni lisäksi vai? Yleensäottaen olen sitä mieltä, että vuorotyöntekijöiden pitää vain oppia uuteen elämäänsä, kaupoissa ja pankissakin on käytävä juuri silloin, kun ne ovat auki, eikä ruveta vaatimaan, että ne muuttaisivat toimintatapaansa tällaisen häiriintyneen elämänmuodon mukaan, mitä elämme. Mutta jossain menee raja. Olen monta kertaa maininnut, että mun yövuoromäärillä olis ihan kiva nukkuakin välillä. Muistaahan se sen. On kiltisti vähän hiljempaa noin kaksi tuntia, kunnes Kari Tapio tulee. Tai joku tuttava kulkee kadulla ohi ja on ihan pakko mennä huutamaan pihalle/parvekkeelle/parvekkeen alle.<br /><br />Eilen pistin pelin jälkeen päätä tyynyyn. Kello oli noin 24. Jostain tuli rakenteita pitkin selvästi klassista musiikkia. Minulla on epäilykseni. Saanut varmaan idean, että klassisella saa unen päästä kiinni, kun hiljaisuus ei auta. Päässäni pyöri vain kiinteistönvälittäjän sanat tämän asunnon näytössä: "Omistaja toivoo saavansa teistä pitkäaikaiset vuokralaiset". Ja naapurin sanat muuttopäivänä: "Tässä asunnossa on kyllä ollu niin monenlaista asukasta...ihmettelenkin, miten paljon juuri tässä minun seinänaapurissani on ollut vaihtuvuutta"... Voi vittu!!! Tulenko kertomaan, että MIKSI??!!!<br /><br />Jos minulla olisi kaikki valta tässä maailmassa, niin...<br />Ihan ensimmäiseksi pakottaisin KAIKKI paikalliset isännöitsijät kokeilemaan kuukauden asumista tässä asunnossa. Sitä ennen ostaisin myös yläkerran naapurilleni uudet pingispallot ja pari hyppynarua lisää, niin lapsenlapset voisi yökylässä vielä vähän enemmän skabailla. Ja vastapäisen talon papparaisille uudet keittiöjakkarat ja tehokkaammat kiikarit. Ja pari katuharjaa, haravaa, lapiota ynnä muuta rekvisiittaa, minkä avulla on hyvä kyttäillä pihalla 24/7 tännepäin. Sitten voisin sitoa ainakin yhden tämän korttelin monesta eläkeläishäiriköstä tuoliin jeesusteipillä ja laittaa korvakuulokkeihin pauhaamaan repeatille viikoksi Depeche Moden Enjoy the silencen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-60533613979093424?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-63039123414818467052009-04-17T09:34:00.006+03:002009-04-17T10:18:06.679+03:00Jälleen on koittanut se aika vuodesta, kun lumet ovat sulaneet, ja katujen kulkija saa todeta kirjaimellisesti kantapään kautta, että kevätkääryleitä löytyy nyt jostain ihan muualta, kuin Citymarketin pakastealtaista. Ruotsissa Aftonbladetin (muistaakseni) uutinen kertoi, että koiranläjien omistajat saadaan jäljitetyksi dna:n avulla. Olin riemuissani. Aivan mahtavaa, oikeutta meille koirattomille siijaiskärsijöille! Ja sitten se helvetti vieköön olikin aprillipila...<br /><br />Mikä saa koiranomistajat ajattelemaan, että lumisateessa ei pikku Fifin jätöksiä tarvitse kerätä? Katoavathan ne hetkiseksi, mutta aikojen saatossa on jo todettu, että rikokset paljastuvat aina aikanaan. Koirantuoksu leijailee auringonpaisteessa. Jopa houkuttaa lähtemään kävelylle. Kengät ja matot ovat täynnä sitä saastaa, kun pääset (jos pääset) kotiin saakka. Etenkin iltahämärässä saa olla todella tarkkana taiteillessaan kotiin läpi miinakentän. Eikö tällaiseen ongelmaan kukaan keksi ratkaisua? Ympäristöongelmat puhuttavat Hämeen Sanomien nettikeskustelupalstalla päivittäin, moottorirata-ketjussakin on jo toista sataa sivua kommentteja, ehdotuksia ja vaatimuksia. Keskittyisitte tekin perkeleen tekopyhät niuhot omien rakkienne jätteisiin siellä moottoriradan ympäristössä - ettekä asioihin, joihin ette voi omin käsin vaikuttaa!<br /><br />Harmittomampaakin tarpeistoa toki paljastuu. Kevät on yhtä antoisaa bongausaikaa niin lenkkeilijälle kuin lintuharrastajallekin. Esimerkiksi minun bongausvihostani löytyy tällä hetkellä kymmenittäin karkkipusseja, tupakka-askeja, purkkapusseja, pahvimukeja, purtiloita (?), pantittomia pulloja ja tölkkejä. Sunnuntai-aamuisin pesäkoloistaan liikkeelle lähteneet <span style="font-style: italic;">pussilenkkeilijät</span> pitävät huolen siitä, että pantilliset pullot ja tölkit eivät kauaa puskissa loju. Eräänäkin sunnuntaina aamuseitsemän jälkeen vastaani käveli kaksi eläkeläisherraa tuulipuvuissaan katseet tiukasti pientareissa. Kädessäni sattui olemaan tyhjä energiajuomapullo. Molempien katseet etsiytyivät ja porautuivat kiinni pulloon, ja vallan pelästyin, että käyvätköhän miehet nyt ihan kimppuuni tuosta vain... Ei, keskustelemalla pattitilanne ratkesi, mutta ajauduin häviölle, jouduin luopumaan pullostani ja lepytelläkseni metsästäjiä kaivoin vielä käsilaukustani pienen muovipussin heille. Onnekseni sain jatkaa matkaani ilman sen ihmeellisempiä väkivallantekoja.<br /><br />Keräilylistan helmiä puolestaan ovat satulaa, ohjaustankoa ja eturengasta vaille oleva polkupyörä, sukka, hanska, kaulahuivi, miesten alushousut (en jäänyt tarkistamaan, mutta oletin, että olivat <span style="font-weight: bold;">miesten</span> bokserit) koiran nahkainen panta. Polkupyörän kohdalla raavin päätäni pitkään ja hartaasti. Kuljin sen ohi päivittäin. Mietin herkeämättä, miten joku kykenee kulkiessaan viattomasti pudottamaan maahan pyörän, josta puuttuu niin paljon osia. Mietin sitä koko iltavuoron ajan töissä. Lähtiessäni taapertamaan kotia kohti ajattelin, etten ehkä ollutkaan huomannut kaikkea, ja saattaisin löytää paluumatkalla myös pyörän omistajan jostain pusikosta pois heitettynä.<br /><br />Vaan näin ei tapahtunut. Sen sijaan pariton sukka jatkoi matkaansa rautatieaseman tunnelista kaiteen päältä toiseen päähän asematunnelia viikon kuluessa. Sen päälle kaikessa tohinassa jo vielä ehti sataa lunta, ja ehdin sen jo unohtaakin, kunnes eilen töihin mennessäni riemukseni huomasin, että se oli löytänyt kumppanin! Uusi ystävä saattoi olla samaa rotua, tosin ainakin likaisempi, mutta nyt ne onnellisina makoilivat maassa rinta rinnan. Kadulla. Puoli metriä asematunnelista poispäin. Awww...<br /><br />Asematunnelin ympäristössä on muutenkin epämääräistä luontoa tutkittavana. Sinne moni tuntuu pudottelevan polkupyöriä hyvin useasti. Ilmeisesti täällä asustaa jonkin sortin kieroutunutta dementiaa sairastavia ihmisiä - tulevat pyörällä junalle, junalta palatessaan unohtavat tulleensa pyörällä ja käyvät ostamassa uuden fillarin seuraavana päivänä joko kirpparilta tai nähtävästi ihan urheiluliikkeestäkin. Sama kuvio vain toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Eräänä päivänä kaikki kadonneet roskat olivat pitäneet pikapalaverin. Kävellessäni tunneliin päin ne olivat kaikki siinä kadun reunassa siistissä kasassa ja palatessani takaisin ne olivat taas hujan hajan. Ne supermiehet, jotka siivoavat vappupäivän aamuna kävelykadun puolessa tunnissa totaalisen anarkismin jäljiltä - olen kulkenut siitä läpi aamukuuden jälkeen useampana vappuaamuna - voisivat joskus erehtyä myös tänne kaupungin laitamillekin?<br /><br />Kadonneiden asusteiden määrä alkoi arveluttaa. Jos löydän sukkia, hanskoja, kalsareita, kaulaliinoja ynnä muuta pientä vaatetusta, milloin tapahtuu se, että löydän jonkun alasti?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-6303912341481846705?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-29949609100505405182009-03-18T19:15:00.005+02:002009-03-18T19:55:48.380+02:00Olette varmaan ihmetelleet, onko elämä pesäpöntössämme jo rauhoittunut ja tasaantunut, koska piipitystäni ei ole aikoihin kuultu? Noh, kevät on muuttolintujen aikaa...haluankin kertoa teille pienen iltasadun. Joka on totta. Tavallaan. Ehkä. No paskanmarjat.<br /><br />Kävi ilmi, että joku vieras töyhtöhyyppä oli viserrellyt laulurastaan perään kaupungilla jo pidempään. Tämähän toki oli vannonut vuosikaudet joka päivä, että uutta koirasta ei pesäkoloon tulisi, olihan niistä ennenkin ollut pelkkää riesaa... Niinpä kaikkien yllätykseksi muutamien päivien kuluttua töyhtöhyyppä onnellisena kiehnäsi jo laulurastaan pesän pahnoilla. "Herranjumaleissön!", huudahtivat kaikki pihapiirin linnut. Laulurastas oli rakastunut!<br /><br />Eipä kuulunut enää tauotonta laulua, ei remakkaa räkätystä, eikä laulurastas enää myllertänyt pyrstö pystyssä harakkamaiseen tapaansa roskapöntöillä ennen kukonlaulua... koko pesäpuu huokaisi onnesta ymmyrkäisenä. Rauha oli laskeutunut pihapiiriin, kaikki muutkin linnut olivat silminnähden tyytyväisiä pienen yhteisönsä elämään.<br /><br />Lintuyhteisön rauhanomaisuus, ilo ja vieno liverrys kesti parisen viikkoa. Eräänä päivänä laulurastas luuti töyhtöhyypän pesästään hurjasti räkättäen ja tätä syyttävästi haukkuen. Kaikki havahtuivat ja tajusivat, että nyt on palaaminen taas rankkaan arkeen, jota hallitsi epävireinen,<br />mutta varsin vahvatulkintainen laulu, yleinen viserrys, mellastus ja hullunmyllyn myllerrys.<br /><br />Töyhtöhyyppä oli loukattu. Se oli kevään korvilla ajettu uudesta pesästään takaisin maailmalle, ilman paikkaa, minne mennä. Niinpä töyhtöhyyppä lennähti Kyttälän perukoille ja lauloi kaiken, mitä mielestään oli tapahtunut. Laulurastas viis veisasi moisesta ja kajautti ilmoille taistelulaulunsa töyhtöhyypän tekosia vastaan. Se myös epäili, josko töyhtöhyyppä olisi totta visertänyt, ehkä kovastikin valheita piipertänyt, omat sulkansa vain noin säilyttääkseen. Epäilipä myös, että töyhtöhyyppä olisi sulkiaan pyörähdellyt muilla nartuilla sukimassa...<br /><br />Ja niin rikkoutui raa´asti pihapiirin rauha. Vaan kylläpä kohahti naapuripöntössä ehtoolla: olisiko tuo töyhtöhyypän takaisin ottanut, anteeksi antanut, rakkauden suuressa hurmassa? Sitä pesäpuussa ihmetellään ja jännityksellä odotellaan - mahtaako illansuussa, auringon laskiessa mailleen - vielä sovinnon sumuverho kietoutua pesäpuun oksille...?<br /><br />Hyvää yötä.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Lintujen lajit muutettu todellisten lajien suojaamiseksi.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-2994960910050540518?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-908827393873771682009-03-16T21:16:00.006+02:002009-03-16T22:03:41.622+02:00<div class="entry" style="font-family:georgia;"> <p><span style="font-size:85%;">Puhekiellon vaikutus meikäläiseen on nähtävästi huolestuttava. Pahoittelen. Kestin lähes kymmenen tuntia avautumatta jotenkin. Tämä kirjallinen pikku purkaus olkoon vahvistus siitä, miten surkean itsekurin omaan. Ei siis ihme, että olen laihdutuskuurilla 24/7, mutta vaatteet vaan kiristää entisestään. </span></p><p><span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(102, 102, 204);">Vitutus nro 1.</span> Preludi.<br />Viikko sitten tää iki-ihana flunssan poikanen päätti tulla ravisuttamaan pientä maailmaani. Tiistai-aamuna härkäviikkoni palkittiin, edessä viisi vapaapäivää! Tosin huonoon saumaan: käyttöjärjestelmä vaihtui, ja olisin viikon poissaolon jälkeen varmaan sormi nenässä. Ja sitten tämä. Nyt ollaan vapaapäivien lisäksi sitten puolitoista viikkoa pois kehistä, tai kaksi viikkoa, jos ajatellaan klo 7 ja 22 välissä tehtäviä päivävuoroja. Niin, että vituttaako?</span></p><p><span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(153, 153, 255);">Vitutus nro 2.</span> Todellisuus iskee.<br />Hakkasin päätä seinään jo lauantaina illalla, kun huomasin ja annoin viimein itsenikin ymmärtää, että nyt se ääni meni sitten lopullisesti. Ensinnäkin, sairaslomasta ei saa ilmoittaa tekstiviestillä eikä sähköpostilla. No mitä vittua! Millä sitten? Savumerkeilläkö? Kurkku on tulessa kyllä, mutta savua sieltä ei ainakaan vielä nouse. Eikä mene ihan hirveästi muuten alaspäinkään. Miettikäähän päättäjät tätä sitten ensi kerralla, kun siinä helvetin fiksussa sairastusohjeistustyöryhmässänne siellä jossain hemmetissä kokoonnutte. Ääliöt. Perkele.</span></p><p><span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(153, 153, 255);">Vitutus nro 3.</span> Kun ei vaan huvita.<br />Työterveysasema on viikonloppuisin kiinni. Juu, mutta kyseinen kurkkukipuflunssani on ilmeisesti pissis eli niin aivoton blondi, ettei näytä sitä ymmärtäneen. Sain tänä aamuna vielä vahvistuksen siihen, ettei ko. palveluntuottajan viikonloppupäivystys edes tuhlaa kallista aikaansa poissaolotodistuksien laatimiseen. No mikäs siinä, niin. Ihan kuin mä kieltäytyisin sunnuntai-iltaisin vastaamaan töissä puhelimeen, koska tiskille voi tulla sillävälin joku! Tai jos palomiehet kököttäis asemalla sunnuntaina, mutta eivät vaivautuisi lähtemään hälytykseen, koska voi tapahtua jotain kiireellisempääkin? Niin, vaikka jos paloasema yhtäkkiä syttyisi! Mahtaa olla hurjat käyttöasteet viikonloppuisin.</span></p><p><span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(153, 153, 255);">Vitutus nro 4.</span> Ja kaksi randomia jipii-huutoa välikevennykseksi.<br />Sain ajan suoraan kävelemällä tiskille - 25 minuutin päästä. Yllätyksekseni pääsinkin jo varttia aikaisemmin. Lapsuusajan terveyskartoitus tuli ainakin tehtyä. Onko leikattu nielurisat? Ei. Monokkelikikkelinukleoosi? voi olla, että kuulin väärin, mikä vittu? Pusutauti, jaa, juu ei. Astma? Rasitusvastaavaa epäilty, ei todettu. Angiina? Ei. Keuhkotauteja? Vedä listasta syöpä yli, kaikki muut on jo vähintään kerran kokeiltu... Kurkkukipuni on toki tehnyt minulle suuren palveluksen, en ole pystynyt kunnolla syömään viikkoon. Tulos: ei mitään ärtymistä havaittavissa. On se jännä. Otetaanpa sitten parit labrat, jos uhri vaan onnistuu löytämään perille. On meinaan semmonen kompleksi. Seikkailet yksin ympäri korttelia kaikenlaisia sokkeloita ja kellarikäytäviä ja yrität näyttää vastaantulijoille siltä, että tiedät, mitä olet tekemässä ja mihin menemässä. Mutta kun, vittu, et todellakaan tiedä. Pääsiskö Ennätystehtaan kirjoihin, jos menettäisi mielenterveytensä yksityissairaalassa viidessä minuutissa?</span></p><p><span style="font-size:85%;"><span style="color: rgb(153, 153, 255);">Vitutus nro 5.</span> Labrajonotus. Ja keppi.<br />Labrajonotus on aina ihan perseestä. Kakarana on tullut istuskeltua kolmen kunnan laboratorioiden odotushuoneissa, ja täälläkin muutamaan otteeseen. Kyseisessä paikassa ei tunneta jonotuslappuja tms, pitää itse taistella oman vuoronsa eteen. Varovasti oven takaa huikattiin: "kukas oli seuraavaksi?" Käärin hihaa jo kovaa vauhtia, verikokeet on helpoimmasta päästä. Olin jo varautunut siihen 7-8 putkilon luovutukseen, mutta en osannut odottaa mitään niin kamalaa... Päätä taaksepäin, sano "aaa"... hetkinen! Sain sen hiton puisen paistinlastan nieluuni jo terveydenhoitajalta? Ei, nyt otetaan näyte. Tai tarkemmin kaksi. Ensiksi suuhun tungetaan paistinlasta ja sen lisäksi se keppi, millä telkkarissa gladiaattorit huitovat toisiaan jalustalta. Jotkut ehkä vanupuikoksi kutsuisivat, mutta tämä vanupuikko oli kyllä vetänyt steroideja. Jotain rajaa. 2000-luvulla ei mitään tuon kivuttomampaa muka ole keksitty?!!</span></p><p><span style="font-size:85%;">Nyt sitten odotellaan vaan, jos tästä hengissä selviäisi. Ja jos tämä pseudoräkätauti todentaisi itsensä ihan oikealla lääketieteellisellä termillä. Jotain kokkeja vähän epäilivät. Ja ovat muuten parantaneet palveluaan viime kevään rokotuskeikoista ja muusta aiemmasta paskasta. Päivän paras oli huumorintajuinen laborantti. Olisi kuitenkin saanut unohtaa mainita, miten hänen vaimonsa äänenmenetys kestää aina 2-3 viikkoa, koska tämäkin käyttää ääntä työkseen - kuulemma ihan normaalia (voi paska!!!).<br /></span></p><p><br /></p><p><span style="font-size:85%;">ps. rajallisen huumorintajun omaaville: ihme, jos selviydyitte tänne asti, mutta se kirjoitusvirhe kappaleessa 4 on kyllä muuten tiedossa...<br /></span></p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-90882739387377168?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-70080185177591662232009-02-07T13:06:00.004+02:002009-02-07T13:13:23.126+02:00<span style="color: rgb(0, 0, 153);"><span style="font-family:verdana;">Pilke hukassa, pieni tauko luvassa :)<br />Ei hätää, kirjoittelen taas sitä mukaa, kun käy rankasti vituttamaan.<br /><br /></span></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-7008018517759166223?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-4399501255831917812009-02-06T12:08:00.019+02:002009-02-06T14:05:09.922+02:00<span style="font-style: italic;font-family:georgia;" >Ei vittu, sieltä se taas tulee. Mitähän tällä kertaa? Mistä tuokin nyt taas tänne tupsahti... Voi saatana, et ikinä arvaa kuka soittaa! Kai sillä jotain perkeleen tärkeetä asiaa on. Joko se häipy, onko reitti selvä?</span> <span style="font-style: italic;font-family:georgia;" ><span style="font-style: italic;"><br /><br /></span></span><span style="font-family:georgia;">Kuulostaako tutulta? Persona Non Grata, kutsutaan lyhennettynä vaikka tässä yhteydessä nimikkeellä PeNG, kuuluu lähes kaikkien sukulais/tuttava/verkostopiiriin. Se liikkuu paljon yksinään, mutta on omalla kieroutuneella tavallaan selkeästi laumaeläin. PeNGin tuntomerkit ovat pääasiallisesti innostuneisuus, seuranhakuisuus (seurallisuus?), puheliaisuus ja kiinnostus, mutta on muistettava, että jokainen on kuitenkin yksilö. Helpommin on lueteltavissa PeNGin sivuvaikutukset saalistamissaan muiden alalajien edustajissa; ahdistuneisuus, yhtäkkinen tai ajan myötä vähitellen kasvava ärsyyntyneisyys, väsymys, sekava olotila, vitutus, pakokauhu, lopulta jopa ääripisteessään murhanhimoisuus</span><span style="font-style: italic;font-family:georgia;" ><span style="font-family:verdana;">.</span><br /><br /></span><span style="font-family:georgia;">Tämä kyseinen laji liikkuu mielellään siellä, missä on paljon tai tiettyjä ihmisiä. Saalistaessaan PeNG on ylisosiaalinen, suvereeni, joskus hyökkääväkin.</span><span style="font-style: italic;font-family:georgia;" > </span><span style="font-family:georgia;">Ympäristössään se pahimmillaan aiheuttaa joukkopakoa. Karkaaminen tältä ihmislajilta on hankalaa, sillä niillä on kuudes aisti, ihmistutka, jolla ne löytävät piiloutuneen uhrinsa. PeNG kykenee myös haistamaan pelon, ja tukahduttamaan tunteen, joka kertoo, että sitä ei kaivata nimenomaisessa tilanteessa tai paikassa.<br /><br /></span><span style="font-family:verdana;">Pahimmillaan Persona Non Grata on psyykkinen vampyyri - sen kohtaaminen imee kaiken energian uhristaan koko loppupäiväksi.<br /><br />PeNGit rakastavat sukujuhlia, koska siellä pääsee ihmisten lähelle, eivätkä saaliit pysty helposti pakenemaan. Omakohtaisesti olen pyrkinyt aina sellaisten henkilöiden seuraan tällaisissa ahdistavissa tilanteissa, joista nämä lajinsa edustajat eivät itse pidä. Se on äärimmäisen hyvä torjuntakeino: tällöin ne jäävät kiertelemään ja kaartelemaan lähistölle kuin korppikotkat haaskan ympärille, mutta eivät uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta.<br /><br />Ne pitävät erityisen paljon myös puhelimista ja saattavat lähetellä hirvittävät määrät tekstiviestejä ja soitella päivittäin. Kun tietty soittoääni pirahtaa, tai ylipäänsä puhelin pirahtaa rauhallisen aamun päätteeksi ja hiki nousee pintaan, kuvittelet, että helpointa on vaihtaa puhelinnumeroa. Ei, olet auttamattomasti väärässä, sillä silloin ne alkavat lähestyä "vahingossa" sattuvissa (=järjestämissään) tilanteissa. Ärsytettynä - siis tarpeeksi pitkään onnistuneesti välteltynä - PeNG saattaa jopa tulla rimputtamaan ovikelloa ja huutelemaan postiluukusta sisätiloihin. Sähköposti- ja kirjehäiriköinti on myös tunnettua tässä yhteydessä.<br /><br />Ignoraaminen on yksi kiertelyn muoto. Tällöin PeNG jätetään suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti vaille huomiota. Olen tätäkin itse koettanut. Kamalin kohtaaminen päättyi siihen, että olin tunnin piileskellyt tolpan takana, ja tämä kauhistus hyökkäsi tolpan takaa yhtäkkiä huutaen jotain "pöön" suuntaista ja pysähtyi huitomaan ja heiluttelemaan käsiään eteeni niin kauan, kunnes osoitin sille huomiota. Muutaman minuutin kanssakäymisen jälkeen olin jo aivan rikki, mutta se ei tajunnut lähteä pois. PeNGit tykkäävät yleensä joko kysellä asioita, jotka eivät niille kuulu, tai puhua itsestään; jotkut yksilöt kykenevät tähän taukoamatta tuntikaupalla.<br /><br />PeNGistä ei pääse eroon paitsi ehkä muuttamalla toiselle puolelle maapalloa ja toivomalla, ettei törmäisi siellä enää kyseiseen lajiin. Hyvin todennäköistä valitettavasti on, että PeNGit pystyvät haistamaan ihmisistä toistensa jäljet, ja näin uhri on jälleen uuden saalistajan verkossa. Aikalisän saa loukkaamalla saalistajaa esimerkiksi sanallisesti, mutta kerättyään hetken voimiaan tämä saattaa hyökätä ja liimautua entistä voimakkaammin. Ongelma on siis todellinen. Universaali. Ratkaisematon. Otan vastaan ratkaisuehdotuksia, mutta pelkäänpä, että olen kaikkea jo kokeillut.<br /><br />Jos jäi mietityttämään, mikä oli Karmivimpien Homo Sapiensin alalaji vol 1, se on ehdoton henkilökohtainen lempparini, Kerrostalokyylä, hyvin läheistä sukua Persona Non Gratalle.<br /></span><span style="font-style: italic;"><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-439950125583191781?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-45037825313292464712009-02-04T13:06:00.002+02:002009-02-04T13:07:19.946+02:00Puhdistavan, ylipitkäksi venähtäneen ja asiapitoisen (kuulemma KUIVAN!) viime kirjoitelmani jälkeen päätin tunkea lävistetyn hyppyrinokkani aiheeseen, josta en mitään tiedä. Tästä ei siis voi syntyä keskustelua, saati sitten lakialoitetta.<div class="entry"><p>Tiedättekö sen naisen, joka saapuu huolellisesti valmistautuneena (lue: aina se sama yliviivaustussilla sotkettu kulunut googleprintti mukanaan) keskusteluohjelmiin valmiina taisteluun kuin pantzerwagen? Juuri se. Nina Mikkosen naamataulu ja rohina toimii meikäläiselle loistavana ärsykkeenä. Olen mm. syöksähdellyt haarukka tanassa raapimaan tv-ruutua. Onneksi en omista taulu-tv:tä, huoltoliikeessä takuukuitin kanssa änkyttäminen saattaisi vaatia keskimääräistä enemmän mielikuvitusta.</p><p>Päivähoidon rinnastaminen fasismiin on odottamaton ja ennenkaikkea epäkorrekti lausunto naiselta, jonka aviomies tunkeutui hetki sitten luvatta armeijan harjoituksiin omaa sotilasarvoaan huudellen. Ensireaktioni oli, että pakko olla vähintään kasvatustieteiden maisteri. Pian minulle kuitenkin valkeni, että ainoa kasvatus, mistä hän todistetusti mitään tietää, onkin hiusten kasvatus! Hän on ennen kotiäitiyttään työskennellyt nimikkeellä kampaajamestari. Hämmennyin entisestään Perho tuli taloon-ohjelmasta, kun hän leikkasi ohjelmassa pojaltaan hiuksia. Kotiparturilaitteella.</p><p>Katsoin Youtubesta Tyynysotaa leuka näppiksellä. Aina, kun keskustelu yritti ajautua siihen, mistä käsittääkseni Mikkonen ja Tontti oli kutsuttu puhumaan, Mikkonen kiskaisi liinat kiinni ja alkoi paahtaa toisesta maailmansodasta ja julisti ohimennen Ruotsinkin sammuvaksi yhteiskunnaksi. Mitä vittua? Keksin samalla juomapelin: joka kerran, kun keskusteluohjelmassa Mikkonen ottaa esille sen suttuisen printtinsä, pitää ottaa hörppy. Jos juo miedompia kuin 40%, on kulaus otettava, kun hän lisäksi mainitsee Himmlerin, Göbbelsin tai Hitlerin. Toimii varmasti. En ole vielä testannut, mutta ehkä ensi viikonloppuna. </p><p>Olen itse puolittaisen kotihoidon tuotos. Onnekseni sain kuitenkin käydä seurakunnan päiväkerhossa, sen kautta tunsin edes pari jannua mennessäni kouluun. Totaalikotikasvatuksen tuotteet pillittivät kuin suihkulähteet, jätettiinhän heidät kuusivuotiaina ensi kertaa outojen ihmisten keskelle yksin solmimaan sosiaalisia kontakteja. Todellisuudelleni kohosi vastine Perho tuli taloon-ohjelmasta, kun pikkumikkoset lähtivät hiihtämään ystäviensä luokse, Nalle Puhin ja kuka hitto se toinen nyt olikaan. </p><p>Haluaisin tietää, onko urheiluseuratoiminta lopetettava, sillä eikö senkin juuret ole siellä itä-Saksassa? Voiko olla samaan aikaan sekä kotiäiti että huono äiti, jos kerran on mahdotonta olla sekä töissä käyvä että hyvä äiti? Toisaalta Nina Mikkosesta pitäisi tehdä vähintään työministeri. Jos kehtaa tulla julkisuuteen esittäen, että kaikkien äitien tulisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, hän osaa ratkaista myös valtiontalouden tämän jälkeen sekä naisvaltaisten alojen työvoimapulan: miehet sihteereiksi, siivoojiksi, sairaanhoitajiksi, keittäjiksi...hetkinen! Kätilöiksi ja gynekologeiksi...?!!</p><p>Mikä on absoluuttinen totuus? En tiedä. Mutta sen tiedän, että Timo T.A. Mikkosen "superjulkkis"vuosista on kulunut hirveästi aikaa. Sattuipa sopivasti. Kenen mielipiteitä tässä pohditaan? Onhan mahdollista, että Nina on vain hyvin koulutettu kotona; naisen paikka on tunnetusti nyrkin ja hellan välissä. Tämäntyyppisen mielipiteen ilmaan heittäminen veisi mieheltä jotain jalkojen välistä, lisäksi naisen suusta kuulostaa huomattavasti uskottavammalta. Provosoivaa sovinismiahan tämä vain on: jos äidit eivät työskentelisi, eduskuntatalossakin olisi pian eriöiden sijasta pitkä laari.</p><p><br /></p> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4503782531329246471?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-86902191640087798232009-02-02T13:21:00.003+02:002009-02-02T13:31:59.954+02:00<p>Aluksi pieni varoituksen sananen: tässä kirjoituksessa ei ole ripaustakaan huumoria, sillä aiheesta ei voi kirjoittaa pienikään pilke silmäkulmassa. Enkä kyllä yrittäisikään. Viikkouutisten perjantain 30.1.09 ilmestyneen lehden artikkeli , joka oli mainittu jo etusivullakin, sai minut inhon ja vihan valtaan. Lainaus artikkelista: "Valtakunnallistakin huomiota kerännyt Ahveniston koulun kiusaamistapausten kierre alkoi viime syksynä. Ongelmiin ovat puuttuneet opettajat, poliisi, sosiaalityöntekijät ja lasten vanhemmat. Kierre ei kuitenkaan ole vielä katkennut. Rikosilmoituksia ovat tehneet niin koulun rehtori kuin lasten vanhemmat." Hyvä alku, mutta jossain on jo menty pahasti metsään. Ja se on tapahtunut ennen tätä kierrettä. En nimittäin usko, että kaikki on vain yhtäkkiä alkanut viime syksynä. Ennusmerkit ovat olleet ilmassa takuulla jo pitkään, mutta niiltä on suljettu silmät. Se, mikä ei tapahdu minulle, ei koske minua.</p><p>Lehtijutun mukaan lapsille on tehty palovammoja tupakalla, heitä on pakotettu nostamaan rahaa pankkiautomaatilla tililtään, rahaa on varastettu ja kiristetty, hiuksia on leikelty, mopoja ja polkupyöriä rikottu... Pahoinpitelytapauksista yhdellä on ollut sairaalahoitoa vaativa aivotärähdys. Tämä kertoo sen, että maailma on koventunut ja kiusaamisen muodot pahenevat entisestään yhteiskunnan yleisen pahoinvoinnin myötä. Siksi myös asiaan pitäisi pystyä tarttumaan välittömästi ja entistä kovemmin ottein. Koulukiusaamistapaukset ja niiden hoito 2000-luvulla on kuin sammuttaisi metsäpaloa ämpärillisellä vettä. Siitä mistä sammuu, toisesta päästä roihahtaa. Silti ämpärillinen vettä olisi sen voinut ajoissa sammuttaa, ennenkuin mitään suurempaa vahinkoa olisi edes päässyt tapahtumaan.</p><p>Käsittämättömiin mittoihin ajautunut tilanne saattaa purkautua räjähdysmäisesti; tämä on päästy jo kahdesti toteamaan, Jokelassa ja Kauhajoella. Olen löytänyt itsestäni sekä myötätuntoa että suuttumusta tapauksia tutkiessani ja ahdistunut maamme isien tarjoamasta jatkohoidosta. Mediassa asiaa on esitelty mielenkiintoisista näkökulmista, mutta onko kenelläkään käynyt mielessä, mitä vuosien koulukiusaaminen henkisesti aiheuttaa? Jatkuva häpeä, piilottelu, alistuminen ja ehkä myös sen kätkeminen omalta lähipiiriltä, kuten vanhemmilta, se vie uskomattoman paljon voimavaroja. Joka päivä kaiken sen tuskan ja pelon alta vannoo kostoa. Jonain päivänä tämä loppuu, joskus minä voitan teidät kaikki ja te saatte kärsiä - te saatte kokea tämän ja vielä tuhat kertaa pahempana. Ja sitten siihen alkaa itse jo vähitellen uskoa. Persoonallisuus alkaa muuttua, vetäytyy syrjään ja kanavoi pahaa oloaan kyseenalaisiin asioihin, alkaa katkeroitua ja pyörittää vain kylmää silmitöntä vihaa kiusaajiaan kohden päivä toisensa jälkeen. Pelko hautautuu sisäisen raivon alle, ja se raivo on muuten yllättävän helppo pitää sisällään, kunnes... aivan. Tämä on se ääripää, jossa kiusatut jakaantuvat kahtia. Toiset hyppäävät jyrkänteeltä alas, toiset jyrkänteen reunalta suoraan uhkaajiensa kimppuun. Luonnon laki, mitä tapahtuu nurkkaan ajetulle eläimelle? Tähän mennessä on nähty vain pari äärimmäistä esimerkkiä, jotka ovat päätyneet otsikoihin asti, mutta tämä ei lopu tähän. Uskokaa pois. Epätoivoiset lapset ja nuoret saattavat kyetä näkemään näissä silmittömissä teoissa myös ripauksen toivoa.</p><p>Päättäjillä on asiaan yksi ratkaisu, käsiaseiden kielto. En suostu näkemään tätä minkäänlaisena ratkaisuna, vaan se on todellisten avainten puuttuessa pelkästään populistista hyväksynnänhakua. Järkyttyneet suomalaiset ottivat kiellon vastaan avosylin, sillä kukaan ei osannut käsitellä asiaa - ja tämä oli ensimmäinen tarjottu vaihtoehto. Tapahtuneen todelliset uhrit nähtiin syyllisinä ja pahasti mielenvikaisina. Toisille viime käden avunhuuto on itsetuhoinen, toiset haluavat herättää huomiota siinä sivussa. Hyvä näin, sillä taustojen kautta saatiin nostetuksi koulukiusaamisen aiheuttamat henkiset ongelmat taas pöydälle. Harmillista tosin, asia jäi siihen, ja kansan huomio vedettiin pian muualle, aseista tehtiin ongelma ja kiusaaminen haudattiin taas kaikessa hiljaisuudessa. Se sai vain maininnan ohimennen. Käsiasekielto ei poista järjiltään kiusattujen pahoinvointia ja sen purkamista. Jos tilanne on niin äärimmäinen, apuvälineet massatuhoon löytyvät kyllä muualtakin. </p><p>Palatakseni itse Ahveniston ongelmaan, opettajataholta on jutun mukaan lähtenyt ajatus siitä, että kevääseen odottaminen poistaa tekijöiden koulusta pääsemisen myötä koko ongelman ja tilanne raukeaa. Miten joku aikuinen ihminen voi ajatella niin yksinkertaisesti ja kehtaa vielä tuoda julki jotain tuollaista? Jos vain pystyisitte tuntemaan sen, miltä alistetusta lapsesta/nuoresta tuntuu päivittäin. Kevääseen on todella pitkä aika, aivan liian pitkä aika. Tuossa tilanteessa jokainen sekuntikin on puhdasta tuskaa, kauhua ja pelkoa. Voisinpa antaa sen tunteen pois - siirtää sen näille ihmisille, jotka odottamista tosissaan kannattavat. Jos kiusaamisen annetaan vain jatkua, se siirtyy tekijöiden mukana muualle. Tässä tapauksessa ammattikouluun tai lukioon, tai minne sitten menevätkin opiskelujaan jatkamaan. Entä mitä tapahtuu uhrille? Hän kantaa sitä taakkaa lopun elämäänsä. Menettää kaiken. Itseluottamuksen, uskon muihin ihmisiin, ehkä katkeroituu, alistuu, pelkää ja kärsii. Persoonallisuus muuttuu. Seuraavassa koulussaan vahvemmat yksilöt - mahdolliset uudet kiusaajat, näkevät ja haistavat pelon ja alistumisen kilometrien päähän ja helvetti on irti uudelleen. Kun koulut on käyty, sama saattaa hyvinkin jatkua työelämässä, siis olettaen, että tilanne on niin onnellinen, että tämä alistettu yksilö niin pitkälle kykenee itsensä kanssa kamppailemaan. </p><p>Jos minulta kysytään, yksinkertaisin ratkaisuni asiaan olisi viedä nämä ylimieliset alistajat saunan taakse, mutta koska väkivalta ei ole kuulemma ikinä vaihtoehto, olen pyöritellyt myös muita ratkaisumahdollisuuksia. Joissain kouluissa kiusaajat erotetaan määräajaksi. Tämä saattaa rauhoittaa tilannetta, mutta vain hetkeksi ja tarjota takaportin hiljaisille hyväksyjille. Päätekijöiden takaa saattaa nousta uusia kiusaajia. Kostonhimon kanssa palataan "kotona lomailun" jälkeen kouluun ja entistä vahvempina. Syyllinen, kantelija, etsitään käsiin ensitöiksi. Erottaminen saattaa pönkittää itseluottamusta, ja kukapa ei haluaisi olla koulusta pois? Minusta kiusaajat pitäisi erottamisen sijasta siirtää toiseen kouluun määräajaksi. Tämä opinahjo voisi olla sisäoppilaitos, jossa ei olisi muita, kun vain rangaistustaan kärsiviä kiusaajia. Kenestäkään ei voisi aistia alistumista, kaikki olisivat samalla lähtöviivalla. Kuri olisi hyvin tiukka, ehkä sellainen, minne kukaan ei haluaisi palata, mutta toisaalta, jos kiusaajilla on kurjat kotiolot, he pääsisivät myös pois kotoa näin. Toinen vaihtoehto olisi korvaus. Ei rahallinen, sillä taloudelliset suorat korvaukset vetävät aina puoleensa hyväksikäyttöä ja huijausyrityksiä. Kiusatut voisivat käydä terapiassa kiusaajien vanhempien laskuun tai jos heidän taloudellinen tilanteensa ei sitä salli, voisi valtio taata hoidon ja periä sen itse kiusaajalta opintolainan tapaan, kun tämä menee ensimmäiseen työhönsä. Mitä pahemmaksi tilanne on päässyt kärjistymään, sitä isommat laskut. Valitettavasti on tapauksia, jotka joutuvat tukeutumaan ammattiauttajiin ja psykiatreihin aikuisiässäkin. Eikä se pillereiden popsiminen mitään herkkua ole, etenkään, jos se johtuu vuosikausia vanhoista itsestä riippumattomista asioista. Haluaisin kovasti auttaa teitä, mutta en osaa. Enkä pysty. Koulukiusaajat ovat silmissäni punainen vaate, enkä luultavimmin pystyisi hallitsemaan itseäni, vaan tekisin jotain, mistä saattaisin istua oikeussalissa. Te olette niin täysiä idiotteja, että ette vain ymmärrä, miten vaarallista peliä pelaatte.</p><p>Lopuksi haluan lähettää terveisiä. Vanhemmille ja sisaruksille tai muille lapsen tuttavapiiriin kuuluville. Jos lapsi/nuori kertoo, että häntä kiusataan, tilanne on jo siinä vaiheessa erittäin pitkällä. Avautumisen kypsyttäminen ei ole nopea prosessi, eikä kukaan kerro tapahtuneesta ensimmäisenä päivänä. Aluksi hävetään, syytellään itseä ja mietitään, onko minussa oikeasti jotain vikaa, kun juuri minulle tapahtuu näin... siksi on tärkeää ottaa heti ohjat käsiin ja tarttua asiaan, ennenkuin se saavuttaa lakipisteensä. Pahinta, mitä ikinä voi tässä tilanteessa tehdä, on epäillä lasta tai jopa mennä syyttämään häntä valehtelusta ilman minkäänlaista tietoa asiasta. Kukaan ei ikinä avaa suutaan vain sanoakseen sitä huvikseen. Koskaan ei saa kävellä ohi ajatellen: "tämä ei koske minua, joten minun ei tähän tarvitse puuttua". Terveisiä opettajille, joilla on sielua kääntää päänsä pois tilanteesta, vaikka joku itkee apua polvillaan edessänne. Muistakaa, että huomenna on uusi päivä. Älkää unohtako iltarukouksissanne Jokelaa ja Kauhajokea - se ei ole enää pelkkiä tyhjiä, merkityksettömiä kuvia ja dramaattisia tarinoita kaukaa Atlantin takaa, se on jo todellisuutta.<br /><a href="http://www.hmlviikkouutiset.fi/">http://www.hmlviikkouutiset.fi</a></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-8690219164008779823?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-43820677654489067652009-01-30T16:49:00.000+02:002009-02-02T13:31:59.954+02:00Ryhdyin eilen myös ruokakriitikoksi tässä kaiken muun ohella. Viime kauppareissu meni nähtävästi vähän alle riman, ja illan gourmet-aterian jäljiltä sieluuni jäi lähtemättömät arvet. Ostin nimittäin lempparituotteen sijaan hetkellisessä mielenhäiriössä Mummon Muusia.<div class="entry"><p>Katsoin tarkasti valmistusohjeet ja toimin tasan tarkkaan ohjeen mukaan. Ihmettelin jo vedenkeittovaiheessa paketin takakannesta silmille hyppäävää lausetta: "lisää halutessasi suolaa ja muita mausteita". Mitä mausteita muusiin yleensä laitetaan? Paprikajauhetta? Chiliä? Kanelia? Tuo lause kaihersi mieltä, kun sekoittelin muusijauhetta veteen. Vaniljasokeria?</p><p>Viiden minuutin odottelun jälkeen kävin kattilaan kiinni ja vispilä kädessä olin valmis syöksymään herkun kimppuun. Mitä helvettiä? Herkullinen ja tyylipuhdas paskan aromi tulvahti nenään kannen raosta. Seos näytti ja tuntui tapettiliisteriltä. Suositeltu vispaaminen ei tehnyt koostumukselle mitään. Itseasiassa haju oli niin ällöttävä, etten viitsinyt kauaa yrittääkään. Lisäsin mausteet, tällä kertaa suolaa ja oliiviöljyä. Vahvan makuinen ja tumma ekstravirgin-oliiviöljy pelasti nimittäin viimeksi kaiken, mitä pelastettavissa oli, kun herjalla kokeilin Extra-halpismuusia. Se näytti myös samalta kuin tämä, lopputulos oli...siedettävä?</p><p>Lisäsin vielä hiukan oliiviöljyä.</p><p>Lopulta, kun oliiviöljyä oli kaksi desilitraa puolen litran "muusissa", luovutin. Ominaistuoksu tunkeutui edelleen iloisesti läpi oliiviöljyn. Eihän se näin pahanmakuista voisi olla, olihan se herttinen sentään Mummon muusia. Lähestulkoon suomalainen brändi, tai jotain.</p><p>Nostin muusia tyytyväisenä - ehkä hiukan epäileväisenä - kauhallisen salaatin ja lihapullien seuraan. Salaatinkastiketta ja ketsuppia. Voilá!</p><p>Ja nam saatana. Siltähän se maistui, miltä tuoksuikin. Mummolan puucee feat mummon kutoma villasukka, joka on kököttänyt mummolan vintillä 20 vuotta pahvilaatikossa. Eli kyllä tuli mummo mieleen, mutta ei muusi. Siis hetkinen? Jos resepti on oikeasti jonkun mummelin kehittämä, niin selväksi kävi ainakin, ettei kyseessä oleva henkilö ole minkäänlaista kotitalouskoulua käynyt. Totesin kuitenkin, että onhan sitä jotain syötävä, ja kun kotonakin on opetettu, ettei ruokaa saa jättää - sotkin kaikki lautasella nököttäneet ainesosat yhteen. Mummo opetti, että olin auttamattomasti väärässä. Edelleen. Nyt jo salaatti ja lihapullatkin maistuivat samalta scheisseltä. Ei helvetti.</p><p>Aamulla kun heräsin, olo oli järkyttävä. Flunssa, päänsärky, tukkoinen olo ja kuume aikovat siis selättää minut reilun viikon taistelun jälkeen. Tämäkin vielä. Varmaan johtui siitä muusista. Julistan Mummon muusin tästä päivästä totaaliseen boikottiin.</p><p>(Ei vaan, seuraavan kerran, kun tapetoin, tiedän kyllä, mistä käyn hakemassa liisterin...jos haluan seiniin mummolan tuoksun)</p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-4382067765448906765?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-57140971964888532272009-01-30T16:45:00.000+02:002009-01-30T17:12:23.455+02:00Käytiin eilen Helsinskissä shoppailutrippailulla. Etäisyys peiton alta junan penkkiin oli muuten 50 minuuttia, mikä kolmen yövuoron jälkeen neljän tunnin unilla oli vallan loistava suoritus. Tältä unikeolta taisi olla oma ennätys.<div class="entry"><p>Mutta asiaan. Rautatieasemalla siellä eteläisimmässä pisteessähän ei saa enää tupakoida. Joku pälli on keksinyt loistoidean, savuton rautatieasema, whipii! Kävihän se tietysti vituttamaan. Kaisaniemeen junan himmaillessa muistettiin asiasta jo junassa kuuluttaa, että saavumme savuttomalle vyöhykkeelle, kiitos huomaavaisuudestanne. Jasså. Jokainen palkki ja mainostaulu oli teipattu täyteen kylttejä, missä röyhyke oli vedetty yli punaisella poikkiviivalla. Tekstitaulut aseman sisällä ja jatkuva asiasta kuuluttaminen sekä suomeksi, ruotsiksi, että englanniksi muistuttivat, että tupakointi tekee sinusta suuren maailman rikollisen. Toitotuksesta ei voinut välttyä. Moiseen oli päädytty kuulemma sen vuoksi, että savu jää kiertämään laiturialueen katokseen ja saastuttaa kanssamatkustajia. Katosalue on niin valtava, että pistää miettimään, kenen nenään savu jää pyörimään. </p><p>Tupakoitsija maksaa huomattavasti enemmän valtiolle omasta pussistaan kuin tavallinen veronmaksaja. Tupakan verotusta nostetaan jälleen. Kuitenkin valtio kiittää saamastaan lisätulosta vaikeuttamalla meidän kuningasasiakkaidensa elämää. Ovatkohan miettineet, mitä tuloille tapahtuisi, jos kaikki lopettaisivat yhtäkkiä tupakoinnin, koska siihenhän tässä koko ajan tähdätään kaikkine korotuksine ja rajoituksineen? Ensiksi muuttuivat savuttomiksi ravintolat, sitten työpaikat, nyt rautatieasemat (varmasti muutkin asemat tulevat mukaan hankkeeseen perässä). </p><p>Työpaikallani kiellettiin pari vuotta sitten tupakointi - koskien myös kahvi- ja ruokataukoja, jos joku onnekas ylipäänsä pystyy sellaisen jossain vaiheessa kahdeksantuntista päivää pitämään. Mielleyhtymä tietysti on, että mikäs siinä, kävelee tauolla vaan ulos talosta johonkin, koska taukohan ei kuulu työaikaan. Ei. Vaikka menisit Tampereelle "taukosi" aikana, et saa polttaa. Hommaa on tehostettu rajojen ulkopuolelle, talon ympärillä on savuton vyöhyke. On määritelty tarkkaan, missä kohtaa kaupunkia saat sytyttää tupakan lähtiessäsi töistä tai mille kadulle tumppi on pudotettava tullessasi töihin. Moinen rajoitus uloittuu myös yhtymän järjestämiin koulutuksiin (missä tahansa, ei siis omassa talossa), palavereihin ynnä muuhun, mistä nyt vaan satut palkkaa saamaan. Siinähän on hauskaa kuulla asiakkaalta pakkas- tai sadepäivänä, että voi voi, kun joutuu menemään ihan peräti ulos asti tupakalle. Voi voi, kun menisin oikein mielelläni!</p><p>Tätä on kuulemma siis kysytty työntekijöiltä, ja he halusivat näin. Mara-alan työntekijät halusivat työajakseen täyden tupakointikiellon? Kuulostaa hiukan epämääräiseltä. Baaritiskillä asiakkaiden päin naamaa tupruttelu vedettiin vähän yli rajojensa. Ja minulta ei kysytty ainakaan henkilökohtaista mielipidettä, kuin vasta jälkikäteen. Jos olisin kieltäytynyt, se olisi tarkoittanut potkuja. Ja nyt en siis saa enää polttaa edes Helsingin rautatieaseman edustalla!</p><p>Kadulla silloin tällöin vastaan lyllertää joku paikallinen liisahyssälä, joka tuijottaa paheksuen tai tukehtuu itseaiheutettuun yskänkohtaukseensa kun näkee minut ja tupakkani onnellisena ja vapaana sipsuttelemassa. Muutama samankaltainen alkaa sättiä kovaan ääneen ohimennessään, mutta ei päin naamaa, koska ihan siihen ei uskalleta lähteä. Oma mielipide katujen pahiksille on kuitenkin tuotava sivumennen julki. Olen saanut todistaa vierestä bussipysäkillä suoran hyökkäyksen yhtä tupakoitsijaa kohtaan. Katossyndrooma iski mummoon. Ja hauskinta oli, että kyseinen rikollinen oli ollut katoksessa tupakkansa kanssa ennen mummoa, mutta mummon oli pakko tunkea tupakansavun keskelle. Että teki mieli potkaista, mutta ei yhtään tupakkaa. Silti päädyin väkivallattomampaan ratkaisuun, ja ihan vaan vittuillakseni, pistin myös tupakiksi samaisessa katoksessa.</p><p>Olisin halunnut keskustella samassa yhteydessä myös vanhojen tätien tukehduttavista hajuvesistä (jossain toimistoissa muistaakseni hajuveden käyttö on jo kielletty, good for you!) ja bussikatoksissa sekä eritoten hississä piereskelystä, mutta jätetään ensi kertaan...</p><p>Kohta kielletään siis tupakointi myös kadulla, ja sinne tänne rakennetaan meitä täriseviä raunioita varten säälistä muutama tupakkahuone Japanin malliin. Kopperot duunataan verovaroilla, mistä savuttomat, eli "paremman luokan" kansalaiset saavat kauhean tupakkayskän. Että heidän verovaroillaan semmoisia! Mietitäänpä hetki niitä verovaroja.</p><p>---------------------------------------------------------------------------------------------------------------</p><p><br />Ei vittu, menen tästä parveketupakoimaan, kyllä, niin kauan kuin saan edes siitä ilosta vielä toistaiseksi nauttia!</p><p><br /></p> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-5714097196488853227?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-37896393638775579932009-01-30T16:39:00.000+02:002009-02-02T13:31:59.954+02:00<div class="entry"> <p>Olo oli sateenvarjon kanssa kuin Maija Poppasella, paitsi ettei ollut pienintäkään intressiä opetella lentämään. Ei ainakaan tänään. Harkitsin jo soittamista töihin: "En mä pääse tänään tuleen. Oikeesti. En pääse. Kyllä mä yritin vyöryä katua alas, mutta tuuli piti mua vaan paikallaan". Silmät sikkurallaan harrastin vain epätoivoista unissakävelyä. Ai kuinka niin?</p><p>Kaikki alkoi myöhäisillasta, kun hiivin töistä kotiin. Kello oli yöllä 0:40, kun yläkerran asunnossa vedeltiin urakalla vessaa, hypättiin narua ja leikittiin hippaa, lauma pikku elefantteja oli siis saanut valvoa mummolassa vähän liian pitkään sokerin voimalla. Tuijotin siis sängyssä pimeässä kattoon ja mietin kumpi tapahtuisi ensin, tippuuko katto niskaan ja muutama kotimainen miniterroristi siinä samassa, vai ehtisikö herätyskello piristä ennenkuin ehdin ummistaa silmiäni edes tunniksi. </p><p>Melkein sammahdin. Havahduin Suuren Syysmyrskyn saapumiseen. Riippumattoa ei ollut köytetty kiinni, ja täkki tuulettumassa parvekkeella. Singahdin pystyyn ja kävin sieppaamassa täkin sisälle. Se olikin jo tihkusateesta iiiihanan kostea ja melkein pudonnut maahan tuulenpuuskassa. Paskat. Hajottakoon riippumatto ikkunan, jos haluaa, ajattelin, ei kiinnostanut enää sekuntiakaan touhuta keskellä yötä karseassa tuulessa hehtaarinkokoisella avoparvekkeella pelkkä aamutakki päällä.</p><p>Ja kyllähän mä olin nukahtanut, tai ainakin heräsin siihen, kun isäntä kolistaa baarista kotiin. Briiffaus illasta ja lopuksi se menee saatana mainitsemaan Naapurin. No jaa, puolitoista tuntia aikaa nähdä painajaisia, ja Halloween on vasta ens viikonloppuna. Olis nyt vaan antanut noitienkin jäädä ensi viikkoon...</p><p>Kello soi ja normi kahvinkeitto-tupakki-aamun lehti. Satuin nostamaan pääni ylös ja mitä se kello olikaan? No vittu 6:55. Eli työvuoro alkaisi vaatimattomasti viiden minuutin päästä. Minä, joka olen koulustakin myöhästynyt lusitun 13,5 vuoden aikana itseaiheutetusta syystä yhteensä kaksi kertaa, meinasin saada sydänkohtauksen feat. paskahalvauksen. Kunnes tajusin, että sitä kelloa en kääntänyt kotiintullessani vielä talviaikaan, eli oikea kellonaika olikin 5:55. </p><p>Siinä vaiheessa huomasin, että vaikka olikin aikaa, ei ollut kuitenkaan toivoakaan ehtiä kunnon suihkuun, mistä olin haaveillut jo illalla töissä painaessani käytännössä viimeiset neljä tuntia jotain ihan muuta duunia, mitä viimeisimmässä koulutodistuksessani ja työsopimuksessani ammattinimikkeenä mainitaan... ei siinä mitään, baariminnailu on ihan ok, jos ehtisi samassa edes vähän tekemään niitä omia töitäkin elikkäs vastaamaan kolmeen puhelimeen, yhteen sähköpostiin, hoitamaan sivussa 25-henkisen ryhmän toiveet, muiden asiakkaiden toiveet ja saunavieraiden yllättävät vaatimukset sekä tottakai siinä sivussa kahdeksannella kädelläni pyörittelemään paperityöt. Eräs entinen boss sanoikin, että tässä työssä ei pärjää ilman skitsofreniaa. Onneksi oli lauantai, eli edes paperihommelit ym. koko viikolta minimissään.</p><p>Kerkisin töihin ajoissa, tosin hyvin kastuneena. Jostain syystä mulle oli buukattu jopa tuplavuoro pahimpaan kellonaikaan. Loppu hyvin ja kaikki ihan vitun hyvin, nyt alkaa vapaat :)</p><p>Ai miksi mä sitten nitisen?<br />Nukkuminenhan on Härälle hyvin hyvin hyvin vakava ja tärkeä prioriteetti!!!!</p><p><br /></p> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-3789639363877557993?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-73565350054099662272009-01-30T16:35:00.000+02:002009-01-30T16:37:05.313+02:00Talven kolkutellessa vähitellen jo viileän viiman myötä huomasin olevani erittäin pahasti addiktoitunut. Työpaikan ilmastointi havahdutti minut pari päivää sitten karmeaan todellisuuteen, ja päätinkin nyt astua julkisesti syyllisyyden ja häpeän kaapista. Tarkoitan vakavaa riippuvuutta, ja sekä toivon, että myös uskon tällä kirjelmälläni tavoittavani hengenheimolaisia ja kanssataistelijoita. En halua pelotella enkä liiemmin säikytellä ketään, mutta seuraava tarinani saattaa järkyttää lapsia ja herkempiä lukijoita. Pyydän siis vakavasti harkitsemaan, onko nyt aika sulkea silmät tai poistua välittömästi blogistani. Toisaalta saatan antaa jollekulle pienen toivonkipinän, meitä on muitakin, ja tulemme vielä nousemaan syvästä riippuvuuksien suosta. Ensimmäinen askeleeni olkoon siis tämä, tunnustan, että ongelma on olemassa. En vastaa seurauksista, mikäli saan aiheutettua tahtomattani jollekin syviä traumoja.<div class="entry"><p>Kyseisenä todellisuuteen heräämisen päivänä olin sipsutellut aivan normaalisti töihin. Aamulla herätessäni ei ollut mitenkään kummallisia tuntemuksia, tai muuta vastaavaa. Vitutuskin oli täysin normaalilla perustasollaan. Pukuhuoneesta työpisteelle raahautuessani tunsin kuitenkin eräänlaista epäilystä pienessä sielussani siitä, ettei kaikki olisi kovin pitkään kohdallaan. Tunti, ehkä parikin, meni vielä lähestulkoon huomaamatta. En osaa sanoa, sillä ajan määritelmä sumeni hyvin nopeasti, kun lumipalloefekti pyörähti käyntiin. Ensioireiden noustessa esiin käänsin epätoivossani tuskanhiessä käsilaukkuni nurin kaikkinensa pomon pöydälle ja hapuilin ympäriinsä levinnyttä sisältöä. Mutta sitä ei näkynyt missään, ei niin missään. Muistelin kaihoisasti, miten ennenkin olen käyttänyt sitä tyytyväisenä salaa takahuoneessa asiakkaiden huomaamatta, sen jälkeen olin aina pystynyt iloisesti (joskus tosin vähän teennäisesti) hymyilemään tuntikaupalla. Nyt teennäinenkin hymy kiristi pahasti. Sitä ei todellakaan ollut mukanani. Ei edes pientä määrää. Ymmärsin pian, että kaikki muuttuisi hyvin pian, näin en voisi elää. </p><p>Ajattelin, että romahtaisin taatusti vain muutamassa tunnissa. Pian jo etsiskelin joka nurkasta ja pielestä jotain korvaavaa ainetta, jotain, millä voisin siirtää tai edes hitusen viivyttää vierotusoireiden tuloa. Ajattelin taukoamatta, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, tai mitä he minussa näkevät - olisiko tilanne äitynyt jo niin kauhistuttavaksi, että riippuvuuteni kirkuu tuntemattomille ihmisille metrien päähän? Tärinä saavutti minut nopeasti, sen taustalla oli synkkä pelko. Vähitellen alkoi kuumottaa. Tähyilin ympärilleni. Yritin piiloutua tai jotenkin saada kätkettyä sen kaiken pahan, jonka tunsin vyöryvän, lähestyvän kuin tsunami Thaimaassa eräänä synkkänä tapaninpäivänä. Tiesin sen, pian vieroitusoireet syöksyisivät niskaani ja tuhoaisivat minut sekä henkisesti, että osin fyysisestikin.</p><p>Suu kuivui, sillä alkoi taukoamaton lipominen. Sen myötä huomasin kohta jo raapivani itseäni, enkä voinut lopettaa sitä millään. Aivan hillitön kynsiminen. Puolessa tunnissa olin repinyt itseäni jo niin riekaleiksi, että havaitsin kynsieni alla ihon palasia ja sormenpäässäni pisaran verta. Oikeastaan en kuitenkaan tuntenut mitään muuta, kuin pientä kirvelyä. Säikähdin ja varmasti valahdin kalpeaksikin, kun tajusin, miten syvälle olin vajonnut. </p><p>Miksi minun on pitänyt käyttää siis jo vuosia? Miten pääsisin tästä tuskasta eroon? Vai olenko jo totaalisesti menetetty tapaus - eli siis on aina kotoa lähdettäessä tarkistettava, että sitä on tarpeeksi mukana? Kirjoitin tämän tarinan siksi, että te rakkaat ystäväni, tietäisitte mitä käyn parhaillaan läpi. Toinen syy on se, että toivon, ettei kukaan muu jäisi minun laillani Labellon, tai vielä pahempaa: Miramen Medilipin uhriksi.</p> </div> <div id="blogentrychannels_22380519" class="blogentrychannels"> <h5><br /></h5></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-7356535005409966227?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-38872807506422865152009-01-30T16:32:00.000+02:002009-01-30T16:34:03.238+02:00<p>Syksyn pimeys on päättynyt, viaton valkoinen untuvapeite on verhonnut viime yön aikana kuraisen mustan maan... Lumi. :D Jippii! Potkaisipa samalla kertaheitolla ranteidenviiltelyolon (joulu)kuuseen. Nyt pääsee viskomaan lumppareita, löytämään itsestään sisäisen lapsen/arkkitehdin ja väkertämään upeita lumilinnoja. Kirpeää pakkaspäivää tervehtii auringonnousu kuuraisten koivunoksien lomasta. Ihanaa!</p><p>Ja vitut. Joka aamu saa herätä ainakin tuntia aikaisemmin, että ehtii töihin. Siihen aikaan ei paljon auringonnousuista voi haaveillakaan. Ehtii nähdä kuun, jos sitäkään. Hilpaiset eteiseen noutamaan aamulehteä - onnellisena siitä, että asut kerrostalossa, eipä tarvitse lähteä rymyämään hankeen sadan metrin päähän lehteä laatikosta hakemaan. Harot tyhjää kynnysmattoa. Aamulehden jakaja on luultavimmin hukkunut lumeen, koska tähän aikaan lehti on aina jo odotellut sinua lattialla. What-the-heck, ehdithän lukemaan sen töissä. Pistät aamusumpin porisemaan ja kiskot takin niskaan, aamutupakille parvekkeelle käy suunta. Painat ovenkahvan alas ja työnnät ovea auki. Tuuppaat kaikin voimin, mutta mitään ei tapahdu. Yöllä on tupruttanut lunta vaakatasoon, ja sitä on puoli metriä parvekkeella, ovi ei aukea sitten niin millään. Pieni takaisku, huokaiset pettyneenä ja lähdet talon pääovelle alakertaan tupakalle. Talossahan ei tietenkään ole hissiä, ja asut viidennessä kerroksessa. No, kahvi on ainakin valunut, kun palaat takaisin.</p><p>Hörppäiset aamukahvin kiireellä nassuun, sillä olet jo nyt vähän aikataulusta jäljessä: pitää muistaa varata vähintään 15 minuuttia siihen, että kaivaa Ladansa moskan seasta. Kaappaat lumiharjan eteisestä mukaasi ja syöksyt parkkipaikalle. Nyt pitää olla nopea, huiskit lumet auton ympäriltä nanosekunnissa. Autosta alkaa jo selvitä pikkuhiljaa sen tumma maalipinta ja aamuliikuntakin lämmittää sopivasti kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Naapuri tepastelee perässäsi parkkipaikalle, ja silminnähden säihkyvän ilahtuneena kiittää palveluksestasi. Katsot ihmeissäsi takaisin, kas: olet tehnyt silmät killissä ja kirkkaanvalkoisen lumen häikäisemänä nämä joka-aamuiset lumityöt taloyhtiön ehkä juuri sen kaikista runkkarimman edustajan puolesta. Miten helvetissä voi onnistua kaivamaan valkoisen moskan seasta väärän auton!?! Hymyilet takaisin piilotellen äärimmäistä vitutustasi. Että sillä pitääkin olla vielä kaiken lisäksi saman värinenkin auto kuin omasi. Onneksi et kuitenkaan ehtinyt skrapata vielä tuulilasia, ajattelet, joten kyllähän tämä vielä iloksi tästä muuttuu.</p><p>Lopulta, kun taskussasi olevat avaimet sopivat sen auton oveen, minkä olet tuskanhiessä esiin kaivertanut, et pääse pihasta mihinkään. Niskat kyrmyssä käyt hakemassa sisältä lapion, koska onhan se pakko avustaa liikkeelle lähtöä hiekalla. No, onni oli jälleen matkassa, pörähtihän se perkele edes sentään käyntiin tänään, eikä lukkokaan ollut jäässä. Isket lapion hiekka-astiaan, lapio kalahtaa jäiseen möykkyyn. Hakkaat hampaat irvessä kymmenen minuuttia hiekkaa, että saat edes muutaman hiekanjyvän renkaiden alle. Lopulta pääset pihasta liikkeelle, ja olet jo valmiiksi myöhässä töistä. Kaasun painaminen ei auta pätkääkään - auto vain sutii, sillä suola-auto ei olekaan käynyt tänään sivukadulla, jossa asustat. Pääväylällä onkin sitten jo kamala ruuhka. Kaikilla muilla on nähtävästi ollut yhtä onnekas aamu kuin sinulla. Huomaat, että tien pinta on yllättävän petollinen, ja pian sinulle selviää hyvin yksinkertainen talviaamun kaava: puuterilumi+musta jää=idiootti takaluukussa. </p>Onhan se hauskaa. Että tulee talvi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-3887280750642286515?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-24004796645192546302009-01-30T16:29:00.000+02:002009-01-30T16:30:30.716+02:00Mieheni tuossa pari päivää sitten ihmetteli keskusteluasteella olevaa tupakkalain uudistusta, jonka mukaan nuuska ollaan kieltämässä täysin ja myös lakupiiput hävittämässä kauppojen hyllyltä. Jälkimmäiseen perusteluna, että lapsille luodaan Kipparin piipulla positiivista mielikuvaa tupakoinnista, mikä on ehdottomasti kitkettävä.<br /><div class="entry"><p>Miten pitkälle idiotismi pystyy kehittymään Arkadianmäellä? Sitä kauhulla odotamme.</p><p>Haluaisin valaista maamme päättäjiä ehdollistumisen myönteisistä vaikutuksista.<br />Psykologian tohtorit, tulkaa piiloistanne ja havahduttakaa meidät todellisuuteen!<br />Lakupiippuja ei missään nimessä pitäisi kieltää, sillä lapsukaisia kiehtoo<br />kaikki kielletty. Ehdottaisinkin, että lakupiipuista tehtäisiin ihan<br />karmean makuisia. Silloin kaikki ostaisivat niitä kerran, ehkä pari,<br />ja toteaisivat sitten: "onpa Kipparin piippu pahaa - Marlboro on varmaan sitten ihan Saatanasta!"<br />Lakupötkäleen uuden aisteja hivelevän koostumuksen<br />voisivat kehittää ne tuotekehittelyinsinöörit, jotka lanseerasivat karkkipussin<br />nimeltä Tervaleijona Villi Pohjola-Supermix (tiedättehän; suora lainaus<br />eräältä keskustelupalstalta: "Kaiken kaikkiaan pussin sisältö maistuu suunnilleen<br />kusiselta hieltä feat. gorillan paska" nimimerkki Semmonel, 27.1.2008.<br />Täältä löytyy pyydettäessä, jos ette ole törmänneet).</p><p>Hauska havaita, että lakupiipun kieltämisen osalta keskustelu maamme viisaimpien<br />keskuudessa kiteytyi myönteisen mielleyhtymän luomisesta tupakointiin, eikä<br />sanallakaan mainittu sitä, miten 2000-luvun lasten hammaskiille tuhoutuu hurjaa<br />vauhtia limpparin latkimisen ja karkin mussuttamisen vaikutuksesta.<br />Montakohan 10-vuotiasta maastohousuissaan Helsingin alueella käyttää välituntinsa<br />katu-uskottavuutta rakentaessaan räkimiseen PIIPUNpolton ohessa, että tähän on tultu?</p><p>Entäs suklaasikarit? Ne eivät ilmeisesti ole kuitenkaan yhtä vaarallisia, koska niistä<br />ei ole ollut teksti-tv:n etusivulla mainintaa. Salmiakkipipanat? Jokuhan saattaa<br />saada niistä yhtäkkiä positiivisen mielleyhtymän ja suunnistaa metsään syömään jäniksen<br />paskaa! Juu ei, ei tämmöistä ollenkaan. Kannattaa pysähtyä hetkeksi karkkipäivänä sen<br />Lauantai-pussin ääreen. Ja lukita itsensä käsiraudoilla patteriin, ettei tule yhtäkkiä<br />positiivista mielleyhtymää ja pakottavaa tarvetta paukkia lähimpään metsään popsimaan<br />sieniä ja nuoleskelemaan tarroja. Tai kokeilla, voiko lasisen 0,33 Coca-Colapullon nielaista.</p><p>Samassa voisi keskustella käsiasekiellosta (joo, tiedän, on minulle niin rakas aihe),<br />jos lähdetään kieltämään käsiaseet, miksei myös leluaseita? Eikö niistä synny lämpimiä<br />mielikuvia? TV-sarjoissa ja elokuvissakin käsiaseen voisi sumentamalla sensuroida.<br />Tai sillä punaisella sydämellä, millä 70-luvun aikuisviihdettä tv:ssä on sensuroitu...<br />Jos nyt on käynyt niin, että pikku Matti tai Pekka-Eric on mennyt toivomaan muoviasetta joululahjaksi,<br />niin viekäähän poika äkkiä psykiatrin sohvalle ja ilmoittakaa siitä myös päivähoitopaikkaan ja poliisille.</p><p>Ostin tuossa taannoin "pakosta" nikotiini-inhalaattorin. Sen muotoilussa on haettu<br />ominaisuuksia, jotka saavat sen muistuttamaan ihan aitoa syöpäkäärylettä. Kun sitä<br />sormissani pyörittelen, tulee mieleen monta muutakin esinettä, jotka pitäisi lakimuutoksen<br />turvin kieltää. Vappuna käytettävät pillit, mehupillit, kukkopilli...kaikki vaan tupakka-<br />lain piiriin ja täyskieltoon.</p><p>Yhteenvetona: olen istunut 13 vuotta koulunpenkillä ja omistanut aseen,<br />enkä ole ampunut ketään muuta kuin itseäni jalkaan, ja sitäkin vain yhden kerran.<br />En ole ikinä ostanut lakupiippua, mutta polttanut SILTI tupakkaa n. 9 vuotta.<br />Olenko siis joku tilastotappio?</p><p>Oikeesti, nyt v*ttu järki käteen! </p> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-2400479664519254630?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-71024540464081428972009-01-30T16:24:00.000+02:002009-01-30T16:26:23.054+02:00Maanantaina palasin pikkujoulujen jälkeen yöksi töihin ihmeissäni, sillä en ollut päivän aikana päätynyt Laattapiste Collectionin näyttelyyn. Vaan johan onni kääntyi, epämääräinen olotila klo 02: kuumetta 38,5. Melkein rupesin hätäilemään, kunnes tajusin työvuorolistaa tuijottaessani, etten saisi ketään paikalle heti.<div class="entry"><p>Iltapäivällä vääntäydyin sängystä ja soitin työterveyteen, ja sinne heti. Tuomio: kolme päivää pakkolepoa ja vedettävä överit oman mieltymyksen mukaan joko Ibumaxilla tai Panadolilla. Kotona nakersin vähän ruokaa ja siihen päättyvätkin muistikuvat tiistaista.</p><p>28 hours later</p><p>Keskiviikkoaamuna mittari piipitteli iloisesti 39 asteen kohdalla. Eikä vain minulla. 28 tuntia oli kulunut siitä, kun havaitsin välttämättömissä olevan. Tilanne alkoi muuttua, ja iltapäivään mennessä selvisi, että molemmat leffoista 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin, ovatkin jatko-osia. On olemassa, kadoksissa tosin, näiden edeltäjä, 28 tuntia myöhemmin, ja se on tositapahtumiin perustuva dokumentti…</p><p>Sen jälkeen, kun olin viimeisen kerran saanut testattua ruumiinlämpöni, se oli 39,5c ja vielä nousussa. Tärinä vaihtui piakkoin krampeiksi, silmät muuttuivat punaisiksi ja valonariksi, katse oli hapuileva mutta läpitunkeva, hiukset takussa ja sekaisin. Sohvan pohjalla mieheni kanssa kommunikointi vajosi epämääräiseksi örinäksi ja korinaksi (kiitos pitkän suhteen, ymmärsimme kyllä hyvin toisiamme). Suurin hupi syntyi siitä, kun toinen koetti kääntää kylkeä tai tehdä jotain extremeä, esimerkiksi yrittää nousta ylös ja liikkumista; tuloksena hoippuvaa katkokävelyä. Kyttäily alkoi, milloin toiselta lähtee taju (kumpikaan ei ollut syönyt mitään koko päivänä). Lisäksi minä valitettavasti vielä olen tunnettu kuumeessa sekoilemisestani. Harkitsin jo kahlita itseni sohvanpäätyyn käsiraudoilla, etten löytäisi itseäni aamulla alasti pihan lipputangosta leikkimästä merirosvotarta tai kylppärin nurkasta ranteet auki vieressäni mandariini.<br />Ei varmaan kuitenkaan tarvinne selventää, että kirjoitan juuri nyt tätä.</p><p>Lokikirjan kuudes päivä: lauantai. Toinen kuumeeton päivä. Edelleen ihan vitun pihalla. Päänsärky, silmänpohjien irrationaaliset kiputilat päätä käännettäessä, keuhkonpalasten ulos pyrkiminen ja verensokerin epätasapaino vie loputkin kyseenalaistetusta mielenterveydestäni. Lueskelen tässä muuten samalla niiden vetämieni Ibumaxien haittavaikutuksia: “…sekavuutta, painajaisia, havaintohäiriöitä, harha-aistimuksia, vaino-harhaisuushäiriöitä, veren valkosolujen katoa (johon liittyy epäselvää kuumeilua, flunssan kaltaisia oireita ja kurkkukipua), näön hämärrystä ja sarveiskalvomuutoksia, valoyliherkkyyttä…” Hei, mitä vittua? Kuumetta, kurkkukipua, valkosolukatoa!?! Tämä on salaliitto, soittakaa Jack Bauerille! Työterveyshuolto ja lääketeollisuus vainoavat pientä ihmistä, boikotoikaa särkylääkkeitä ja pelastakaa itsenne vielä kun voitte!!!</p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-7102454046408142897?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7089890441419757855.post-34103250382773544082009-01-30T16:11:00.000+02:002009-01-30T16:12:34.487+02:00<p>Viimeaikainen angstaamiseni on keskittynyt lähinnä ärhäkästi levinneeseen zombieräkätautiin,<br />joten mikään maailmalla tapahtunut ei ole voinut vyöryttää isompaa kiveä sydämelleni, mutta nyt,<br />edelleen tuon kirotun flunssan kourissa, kykenin sentään jo tarttumaan yhteen joulunjälkeiseen epäkohtaan Nessujen sijasta.</p><p>Tuotteitaan myyvät, verenhimoiset markkinoijat ovat jälleen iskeneet Akilleen kantapäähän, joulun jälkeen vaa´alla käyneisiin hyllyviin hermoraunioihin. Maikkarin Keventäjät tuputtavat salaattia mainostauoilla jääkaapille aikovien sohvaperunoiden lautasille. Liity nyt! Pääset alkuun jo puoleen hintaan! Puhumattakaan, paljonko kyseinen huijariryhmittymä huutaa kanavan nettisivuilla. Painonvartijat ovat aloittaneet tammikuun kamppiksensa huomattavasti hillitymmin. Ei kai niiden tarvitse, niillä on varmasti jokavuotinen kanta-asiakasjoukko jo valmiina... </p><p>Ruokavihjeissä ja ruokatuotteiden mainonnassa, puhutaan nyt sitten ravintoloitsijoista tai ihan perus-ruokakauppojen ilmoituksista ja mainontaan kytketyistä resepteistä, painotetaan sitä keventämistä ja keveyttä. Ja mitä vielä, meinasin kuolla räkääni, kun näin tv-mainoksen, missä joku kivasti alipainoinen mimmi hymyilee leveästi ruokakermansa kanssa. Vain 2% rasvaa! Siis mitä helvettiä? Kohta mennään jo miinuksen puolelle! Ja kun tutkailin taannoin neljäprosenttista vastaavaa tuotetta, se oli MAITOA kasvirasvalla ja helvetillisellä litanialla lisäaineita maustettuna. Nami. Kyllä tekee hyvää. Mutta MAITOA? Hyi saatana! Parasta tässä kuitenkin oli, että kyseisessä tuotteessa oli myös väriainetta. Kerma ja maito on kyllä niin eri värisiä tuotteita, että onhan sitä maitoa värjättävä, että se edes vähän muistuttaisi kermaa!!!</p><p>Ostos-tv:llä sitä paskaa sitten onkin. Pilates-dvd:tä, Pilates-lautaa, Pilates-rengasta, Pilates-tuolia, Pilates-palloa ja ties mitä helvetin typerän näköistä vemputinta. Pakko saada - ja piilottaa parin viikon kokeilun jälkeen häpeissään ruman vekottimen johonkin sängyn alle. Mutta ei unohda. Visa-laskua makselee kuitenkin vielä pari kuukautta... </p><p>Ja sitten. Hanna Partanen! Ei vittu, sitä turpaa en halua enää ikinä nähdä missään. Eukko käy syyttelemässä ja mollaamassa ylipainoisia ihmisiä. Miten joku voi edes tosissaan kuunnella sen neuvoja, koska itse näyttää siltä, että on unohtunut asiakkaansa jääkaapin kanssa kaksin yöksi jos toiseksikin? Ravitsemusterapeutti, joka omalla esimerkillään tuhoaa koko työfilosofiansa. Jos personal trainer olisi hirvittävä ihrapallero, ostaisitko hänet vai jonkun timmimmän?</p><p>Jos nyt vielä palataan niihin Keventäjiin.<br />Kävin niiden sivuilla tekemässä aloituslaskelmaa. Joulun jälkeen ihrat tutisten minäkin vaa´alle nimittäin hyppäsin. Muutama kilo on tullut, ihan oikeasti. Loppukesästä 6-7 kiloa. Painoindeksin mukaan ollaan jo vähän plussan puolella. Mitä sanoo Keventäjien sivusto? Eivät kelpuuttaisi minua jäseneksi tiputtamaan kiloakaan! Kuulemma pitää vain satsata EDELLEEN terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Että johan toimii. Näkevät sieltä suoraan tänne, että olen joulun aikaan pupeltanut salaattia päivästä toiseen ja lenkkeillyt urheasti joka päivä. No, mikäs tässä sitten. Kiitti vaan avusta, tekopyhät!</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7089890441419757855-3410325038277354408?l=sue84.blogspot.com' alt='' /></div>Sue84http://www.blogger.com/profile/06953490012029639547noreply@blogger.com0